SaferGlobe Finlandin mukaan Suomi vei aseita yhdeksään sellaiseen maahan, jossa oli sota tai konflikti. Tutkimusverkoston mukaan nämä maat olivat Afganistan, Israel, Intia, Kiina, Peru, Thaimaa, Turkki, Venäjä ja Yhdysvallat.

- Selvityksessä halusimme kartoittaa, missäpäin maailmaa voisi olla riski, että aseita käytetään väärin. Tällaisia maita vaikuttavat olevan etenkin Kiina, Thaimaa ja Peru, kertoo tutkimuskoordinaattori Jarmo Pykälä.

YK:n peruskirjan mukaan jokaisella maalla on oikeus puolustaa itseään. Riskiksi aseiden vienti muuttuu, jos aseiden voidaan katsoa lisäävän alueellista jännistystä.

- Huomasimme selvityksessä esimerkiksi, että asevienti Lähi-itään on kasvanut, mainitsee Pykälä.

Esimerkiksi Kiinaan vietiin vuonna 2008 720 000 siviiliaseisiin tarkoitettua patruunaa. EU asetti Kiinaa koskevan asevientikiellon jo parikymmentä vuotta sitten.

Yhdysvaltoihin vietiin muun muassa viisi miljoonaa sotilaskäyttöön soveltuvaa tai tarkoitettua patruunaa sekä 135 kiloa kranaatinheittimiin soveltuvaa ruutia.

Kaiken kaikkiaan SaferGloben tutkimusvuonna Suomi myönsi sotatarvikkeille 240 vientilupaa.

Siviiliaseita vietiin yhteensä lähes 100 000 kappaletta. Aseista suurin osa oli kivääreitä ja niitä vietiin eniten Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

SaferGlobe Finlandin selvityksestä käy ilmi, että sekä sotatarvikkeiden että siviiliaseiden vienti kasvoi vuosina 2004-2008 verrattuna vuosiin 1999 - 2003. Kasvua oli molemmissa ryhmissä noin kolmannes.

- Tekemämme selvityksen perusteella voisin sanoa, että kellään ei oikein tunnu olevan kokonaiskuvaa aseviennistä, lisää Pykälä.

Noin puolitoista vuotta sitten rauhanjärjestö Sadankomitea julkisti oman selvityksensä Suomen aseviennistä. Sadankomitean mukaan Suomen asevienti kasvoi vuosina 1998-2007 noin 40 prosenttia. Suurin osa aseista vietiin EU-maihin, mutta osa aseista päätyi myös asevientikiellon alla olleeseen Kiinaan.

Ulkoministeriö: Suomi noudattaa EU:n linjaa

Lähetystöneuvos Piia Hillo ulkoministeriön asevientiyksiköstä sanoo, että Suomi noudattaa tiukasti EU:n yhteistä asevientikantaa, jossa on kahdeksan vientikriteeriä.

Hillon mukaan viranomaisilla on kokonaiskuva aseviennistä. Hän huomauttaa, että Suomen aseviennin vuosiraportit ovat julkisia tilastoja ja niistä kokonaisuuden pitäisi niistä paljastua.

Itse SaferGloben raporttia Hillo ei halua kommentoida, koska ei ole sitä nähnyt, eikä myöskään vuoden 2008 tilannetta, koska ei vielä silloin ollut nykyisessä tehtävässään.

Sen jälkeen aseita ei kuitenkaan ole hänen mukaansa viety Kiinaaan, sillä Suomi kunnioittaa EU:n asevientikieltoa. Myöskään Peruun ja Afganistaniin ei aseita viedä. Intiaan aseita on viety joskus aikaisemmin, mutta ei viime aikoina, Hillo sanoo. Thaimaahan aseita vietiin aikaisemmin, mutta viimekeväisten mellakoiden vuoksi asevienti kiellettiin.

Israeliin ja Turkkiin vienti on ollut Hillon mukaan vähäistä. Israelissa kyse on ollut lähinnä esittelyviennistä, ja Turkkiin on viety pääasiassa osia ja tarvikkeita, hän sanoo. Venäjälle aseita on viety viime keväänä.

Yhdysvaltain viennistä Hillo ei osaa kertoa, sillä maa kuuluu niihin maihin, joihin suuntautuvalle viennille ei tarvita ulko- ja turvallisuuspoliittista arviota. OECD-, EU- ja Eta-maiden osalta arviota ei vaadita, sillä niiden katsotaan vastaavan yhteiskunnallisilta oloiltaan Suomea.

Muista maista ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio tehdään ennen vientilupapäätöstä. Hillon mukaan Suomi selvittää tarkasti jokaista vientiä koskevan tilanteen muun muassa edustustojensa välityksellä, jotka ilmoittavat kulloisenkin vastaanottajatahon luotettavuuden. Ministeriö vaatii myös loppukäyttäjätodistuksen ja pyytää usein edustustolta vielä arvion kyseisestä loppukäyttäjästä, hän sanoo.

Hillo kuitenkin toteaa, että asevientikysymykset eivät ole yksiselitteisiä ja niissä on monia dimensioita. Harkinta täytyy tehdä kulloisenkin tilanteen mukaan, hän toteaa.