Susi on ollut laumaeläimenä hiipivän vaaran symboli jo Antiikin ajoista lähtien. 1800-luvun saduissa susi oli ovela ja pahantahtoinen eläin, joka halusi syödä Punahilkan.

- Meillä on hyvin vahva tarinaperinne, jossa susi edustaa äärimmäistä ja perimmäistä pahaa. Näissä tarinoissa susi ei ole yksilö vaan lauman jäsen. Nämä tarinat ja sadut ovat herättäneet vastakohtien varaan rakentuvan kuvan sudesta, sanoo kulttuurihistorian professori Hannu Salmi Turun yliopistolta.

Petovihan syynä sadut ja tarinat

Nykyihmisen on vaikea mieltää petovihan syyksi lapsuuden satuja ja tarinoita.

- Näitä tarinoita kerrotaan sukupolvelta toiselle. Ne ovat olemassa olevaa todellisuutta mielikuvina. Monet asiat, jotka juontavat juurensa kauas menneisyyteen, vaikuttavat vielä tänään, pohtii Hannu Salmi.

- Ajatellaan vaikka tapakulttuurejamme: kättelemistä ja suutelemista. Niillä ei ole itsessään juuri mitään merkitystä, paitsi kultuurinen merkitys, joka on rakentunut hyvin pitkän ajan kuluessa.

Salmi ei usko, että ihminen voi koskaan kohdata sutta tai mitään muutakaan eläintä sellaisena kuin se oikeasti on.

- Minun on vaikea ajatella, että olisimme yhtäkkiä vapaita pitkästä kulttuurisesta menneisyydestä. Suhdettamme muovaa pitkä perinne, joka kumpuaa parintuhannen vuoden takaa, miettii Salmi.

Sudella on oma tehtävänsä

Susien tappamista lampaista on kerrottu uutisissa viime aikoina usein. Susi on myös käynyt ihmisen kimppuun, joskaan se ei ole tappanut ihmistä vuoden 1882 jälkeen.

- On paljon ihmisiä, jotka haluavat poistaa ongelman laittamalla patruunat haulikon piippuun. Ei nähdä, että pedoilla on myös luonnon kiertokulussa oma tehtävänsä. Meidän pitäisi ajatella kokonaisuutta. Ihmiselle koituva haitta on ikään kuin niin raskauttava, että petokantaa on heti harvennettava. Asia ei ole ihan näin yksiselitteinen, painottaa Hannu Salmi.

Media muovaa mielikuvia

Hannu Salmi on tutkinut populaaria kulttuurihistoriaa, kuten elokuvien eläimiä ja niiden kykyä muovata mielikuvia. Tarina sankarisudesta tuskin pystyy enää korjaamaan ihmisten mielipiteitä susista.

- Mielikuvamme on jo liian negatiivinen. Median roolia mielikuvien rakentajana olisi kuitenkin syytä miettiä. Voisi olla aika tuoda esille näkökulmia, jotka liittyvät suteen ja sen elämäntapoihin.

Mediapaniikki iskee helposti

- Meillä on yleistynyt mediapaniikki-ilmiö. Nyt puhutaan suden herättämästä paniikista, mutta yhtä hyvin se voi olla jokin muu ilmiö, kuten sairaus tai tautiepidemia. On helppo laukaista mediapaniikki. 1900-luvulla on ollut paljon mediapaniikkeja, kertoo Salmi.

Salmen mukaan mediapaniikilla on taipumus suurentaa asioita paljon laajemmiksi kysymyksiksi, kuin ne todellisuudessa ovat. Petovihan nostaminen esiin on osa mediakulttuuria laajemmin. Se ei ole pelkästän eläimiin liittyvä asia.