Pienen pieni siika sätkii kalastajan lipossa Merikosken alakanavassa. Merikoskesta on lokakuun puolesta välistä lipottu siikaa ja naarassiikoja on noussut ainoastaan 615 kappaletta perjantaiaamuun mennessä.

Oulun kaupungin kalabiologi Kari Hanski ei vielä osaa sanoa tarkkaa lukua koirassiikojen määrästä, mutta arvioi määrän jäävän alle 5000 kappaleen. Normaalisti saalista on kertynyt 7000 - 9000 siian verran.

- Kala kupataan jossain elämänkiertovaiheessa muualla. Tänne ei pääse enää niin paljon kalaa kuin ennen, Kari Hanski harmittelee.

Tehostunut kalastus vaikuttaa siikakantaan ja kalastuksen hoito kärsii, kun ei ole materiaalia, millä hoitaa. Kierre on valmis, kun emokaloja ei nouse. Käytössä on vähemmän mätiä ja sen vuoksi poikastuotanto on pienempi.

- Se on kalastaja. Verkkokalastaja, rysäkalastaja. Se voi olla troolikalastaja ja viimeiset kuppaajat ovat 200 metrin päässä nuo pilkkijät, Hanski arvioi.

Kalabiologi näkee, että Suomen suurin vesialueitten omistaja, Suomen valtio ei ole riittävästi järkeistänyt siian kalastusta merialueilla.

- Suurin ongelma kalataloudessa on, että hoito on hoidossa, mutta kalastus ei. Aito kestävän kehityksen kalastus on ainoastaan kuollut kirjain kalastuslaissa.

Heikko saalis näkyy vuosien päästä

Oulun merikoskessa siikaa lippoavat kalastajat luovuttavat naarassiiat Oulun kaupungin hallintaan. Koirassiian kalastajat saavat pitää itse. Naarassiioista kaupunki lypsää mädin, josta Merikosken hautomossa kuoriutuu hyvässä hoidossa pikkusiikoja laskettavaksi takaisin luontoon. Myös lypsetyt naarassiiat pääsevät takaisin vapaisiin vesiin.

Tämänvuotinen heikko naarassiikatilanne näkyy kalabiologin mukaan tulevien vuosien saaliissa.

- Se merkitsee sitä, että ensi vuonna on vähemmän hoitoa ja viiden vuoden päästä on vähemmän saalista. Kaikki puhuvat kivoja, mutta toimenpiteitä ei ole, Kari Hanski paukauttaa.

Istutuksilla hoidetaan Merikosken voimalaitoksen ja Oulun kaupungin jätevesien velvoitteita. Poikastuotannosta kalaa riittää myös vapaaehtoisiin istutuksiin.