Syömishäiriöliiton mukaan hoito on hyvin kirjavaa ja vaihtelee paikkakunnittain. Liiton mielestä syömishäiriöosaamista pitäisi saada lisää perusterveydenhuoltoon, jotta potilas osattaisiin ohjata heti oikeanlaiseen hoitoon.

- Potilaan kannalta olisi hirveän tärkeä, että syömishäiriöt tunnistettaisiin jo alkupään oireiden mukaan. Parhaiten tämä onnistuisi, mikäli sairaanhoitopiirien yhteyteen perustettaisiin häiriöihin erikoistuneita yksiköitä, kertoo Sami Heino Syömishäiriöliitosta.

Liiton mukaan epätyypillisestä syömishäiriöstä kärsii Suomen nuorista arviolta noin 5-10 prosenttia. Sairauteen saa Suomessa kyllä apua, mutta hoitopaikkoja tai syömishäiriöosaamista on silti tarjolla aivan liian vähän.

- Suomestahan ei juuri löydy hoitoyksikköjä, joissa syömishäiriöitä hoidettaisiin keskitetysti ja joista löytyisi nimenomaan syömishäiriöiden hoitoon tarvittavaa erityisosaamista, sanoo Syömishäiriötalo Futuurin perustaja Sirkku Mikkola.

Muutamia klinikoita lukuun ottamatta syömishäiriöitä hoidetaan usein normaalin psykiatrian puolella.

Paraneminen voi viedä vuosia

Pääkaupunkiseudulla asuvan perheen elämä muuttui täysin tyttären sairastuttua 12-vuotiaana anoreksiaan.

- Huomasimme, ettei ruoka enää maistunut, eikä oikein elämäkään. Kotona oleminen on melko kaoottista ja välillä keskustellaan jopa itsemurhasta ja kotoa karkaamisesta. Syöminen on niin iso ongelma, että on keinolla millä hyvänsä päästävä pois niistä paikoista, joissa syöminen on välttämätöntä, anorektikon äiti kertoo.

Neljä vuotta jatkunut kamppailu vaikeaa sairautta vastaan on ollut perheelle kivinen tie, johon olisi kaivattu apua jo ensiaskeleilla.

- Yritimme hakea apua kaikista mahdollisista paikoista, mitä nyt mieleen siinä vaiheessa tuli. Ensimmäiseksi menimme laihtumisen takia tavalliselle lääkärille, mutta siellä vain rauhoiteltiin, ettei tässä mistään ongelmasta ole vielä kysymys.

Useiden lääkärikäyntien ja osastohoitojen jälkeen äiti jäi lopulta töistä kotiin hoitamaan tytärtään. Hän toivoo, että tulevaisuudessa hoitoa olisi paremmin tarjolla, eikä potilaita passittettaisi tavalisen psykiatrian puolelle.

- Olisi pitänyt silloin alussa jo ymmärtää, että kysymys on vakavasta sairaudesta, joka vaatii erityistä osaamista ja ammattitaitoa. Kaikkialla se paraneminen ei vain edisty, vaikka kuinka hoidetaan.