Kotimaa

Syväaivostimulaatiosta apua Parkinson-potilaille – "Kapellimestari, joka tahdistaa aivojen hermoverkkoja"

Aivostimulaatio voi tuoda avun erityisesti Parkinson-potilaille, joiden arkista toimintakykyä syövät lääkityksen aiheuttamat pakkoliikkeet. Samasta leikkauksesta hyötyisivät monista muistakin vaikeahoitoisista liikehäiriöistä kärsivät. Tietoa siitä, millaisia potilaita aivostimulaatiolla voidaan auttaa, tarvitaan neurokirurgin mielestä lisää.

Neurokirurgian erikoislääkäri Maija Lahtinen on asentamassa lopullista aivoelektrodia.
Neurokirurgian erikoislääkäri Maija Lahtinen on asentamassa lopullista aivoelektrodia. Kuva: Kuva: Jani Katisko / Oulun yliopistollinen sairaala

Syväaivostimulaatiota käytetään hoitokeinona etenkin Parkinsonin taudin hoidossa. Leikatuista potilasta 75 prosenttia on Parkinson-potilaita, sanoo neurokirurgi Maija Lahtinen Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Hän on ollut operaatioissa mukana kolmisen vuotta.

Potilaalla on yleensä vaikeahoitoinen liikehäiriö, jossa tavanomaiset hoidot eivät riitä ja päivittäinen toimintakyky on huono.  Parkinsonin lisäksi aivostimulaatiolla on hoidettu esimerkiksi dystoniaa eli lihasvääntötautia. Harvinaisempia näin hoidettuja ovat esimerkiksi pakko-oireinen häiriö ja Touretten syndrooma.

– Tämä hoitomuoto alkaa vakiintua myös masennuspotilailla mahdollisesti tulevaisuudessa, arvioi Lahtinen.

Leikkauksessa asetetaan pysyvä laite

Leikkauksessa potilaalle asetetaan ohuet aivoelektrodit tyvitumakealueelle aivojen syviin osiin. Ne yhdistetään jatkojohtojen kautta impulssigeneraattoriin. Sitä Lahtinen kuvailee eräänlaiseksi patteriksi, joka sijoitetaan oikean rinnan kohdalle. Se syöttää pientä, jatkuvaa sähkövirtaa aivojen rakenteeseen.

Voisi ajatella, että sähkövirta on eräänlainen kapellimestari, joka uudelleentahdistaa aivojen hermorakenteita ja -verkkoja niin, että potilaan oireet lievittyvät.

– Neurokirurgi Maija Lahtinen, Oulun yliopistollinen sairaala

– Voisi ajatella, että sähkövirta on eräänlainen kapellimestari, joka uudelleentahdistaa aivojen hermorakenteita ja -verkkoja niin, että potilaan oireet lievittyvät, Lahtinen kuvailee.

Kyse on pysyvästä implantista. Laite voidaan kyllä poistaa, mutta se ei ole Lahtisen mukaan tarkoituksenmukaista. Parkinson ei kuitenkaan parane stimulaatiolla, vaan etenee hitaasti taustalla. Laite tuo silti hyötyä vuosiksi, usein yli 10 vuodeksi.

Nykytutkimusten valossa näyttää siltä, että mitä varhaisemmassa vaiheessa Parkinsonin tautia hoidetaan stimulaatiohoidolla, sitä parempana toimintakyky säilyy ja potilas saa laitteesta enemmän hyötyä. Lahtisen mukaan on myös kokemusta siitä, että nuoremmat potilasryhmät saavat laitteesta enemmän irti.

Vähentää lääkehoidon tuomia pakkoliikkeitä

Syväaivostimulaatio voi tulla kyseeseen silloin, kun lääkehoidolla, sen tehostamisella tai uudella annostelulla ei enää saada parempaa vastetta.

– Yleensä potilailla on päivittäistä toimintakykyä vielä jäljellä, mutta he eivät voi esimerkiksi olla työelämässä tai poistua kodin ulkopuolelle kuin pieninä aikoina päivästä, kuvaa Lahtinen.

Parkinsonin taudin yleisin lääke Levodopa aiheuttaa Lahtisen mukaan pitkään käytettynä yliliikettä eli dyskinesiaa: lääkkeiden oton jälkeen tulee voim

Kuva leikattavan ihmisen kalloista. Aivojen rakenteita ja hermoratoja voidaan tutkita tarkasti ja nähdä kuinka elektrodit asettuvat optimaaliseen kohtaan
Aivojen rakenteita ja hermoratoja voidaan tutkita tarkasti ja nähdä kuinka elektrodit asettuvat optimaaliseen kohtaan. Kuva: Kuva: Jani Katisko / Oulun yliopistollinen sairaala
akkaita pakkoliikkeitä, jotka estävät esimerkiksi kaupassakäynnin. Ihmisen tila myös vaihtelee nopeasti aliliikkeistä yliliikkeeseen.

Yleensä pakkoliikkeet liittyvät Levodopa-lääkkeen suureen määrään. Stimulaatioleikkauksen jälkeen lääkettä voidaan vähentää, jolloin pakkoliikkeetkin vähenevät. Tavoite on, että potilas voisi liikkua haluamallaan tavalla.

Parkinson-potilailla kriteerinä aivostimulaatiohoitoon on muun muassa se, että tautia on sairastettu vähintään 5 vuotta, jotta tiedetään, että kyse on varmasti idiopaattisesta taudista. Hoidettavalla ei saa myöskään olla dementoivaa sairautta. Lisäksi potilaan täytyy vielä hyötyä Levodopa-lääkityksestä.

Tietoisuus siitä, missä vaiheesssa ja minkälaisia potilaita pystytään hoitamaan, sitä tietoa on liian vähän.

– Neurokirurgi Maija Lahtinen, Oulun yliopistollinen sairaala

– Ehdottomasti tärkein on oma motivaatio hoitoon, muistuttaa neurokirurgi Maija Lahtinen.

Tiedon levittäminen tärkeää

Syväaivostimulaatiossa on siis kyse pitkälle edenneen taudin hoidosta. Kokemukset ovat olleet hyviä:

– Viime vuosina leikatut potilaat ovat pääsääntöisesti olleet hyvin tyytyväisiä. Yksikään ei ole halunnut antaa laitetta pois. Tärkeintä on, että potilaat on oikein valittu, että tiedämme, mitä tautia hoidamme ja potilas on hyvin valmisteltu. Potilasta myös seurataan niin, että hän saa stimulaattorista kaiken hyödyn irti. Pääsääntöisesti voi luvata hyötyä, mutta koska taudinkuva on aina yksilöllinen, vastekin on aina yksilöllinen, sanoo Lahtinen.

Neurokirurgin mukaan tiedon levittäminen esimerkiksi potilasjärjestöjen kautta on tärkeää.

– Mitä enemmän tietoa on hoitavilla neurologeilla ja potilailla, sitä useampi Parkinson-potilas voisi saada stimulaatiosta hyödyn, uskoo Lahtinen.

Aivostimulaation kaikkia mahdollisuuksia ei vielä olekaan löydetty, arvioi Lahtinen:

– Tietoisuus siitä, missä vaiheessa ja minkälaisia potilaita pystytään hoitamaan, sitä tietoa on liian vähän. Meillä on vielä paljon työtä tehtävänä.

Tuoreimmat aiheesta: Kotimaa

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä