Taidehistorian emeritaprofessori Riitta Nikula tyrmää Helsingin viimeisimmät pilvenpiirtäjäsuunnitelmat. Kalasataman ja Keski-Pasilan korkeat kokonaisuudet saattaisivat hänen mukaansa toimia, mutta Jätkäsaaren tornihotelli ja Merikorttelin suunnitelmat ovat käsittämättömiä.

Nikulan mukaan tornitaloista on tärkeää keskustella ja myös vaikeita kysymyksiä on uskallettava esittää. Hän kyseenalaistaakin heti kärkeen korkean rakentamisen tarpeellisuuden.

- Pitää uskaltaa kysyä, tarvitaanko todella tyhjiä torneja. Ylikorkea rakentaminen ja uusien toimistotornien tuominen kaupunkiin tilanteessa, jossa vanhan kantakaupungin merkittävät korttelit omistava yhtiö on mennyt konkurssiin, herättää humanistinkin miettimään realismia, Nikula toteaa.

Hietalahden suunnitelmat vitsailua väärässä paikassa

Kalasatamaan ja Pasilaan huolellisesti muotoillut tornien kokonaisalueet voisivat Nikulan mukaan olla kohtuullisia ratkaisuja, sillä ne niveltyisivät jo rakennettuun kaupunkiin ja täydentäisivät sitä. Hietalahden ympäristöön suunniteltujen tornitalojen havainnekuvat sen sijaan ovat emeritaprofessorin mukaan pelottavia.

- Jätkäsaaren hotellitorni on varsinaisen kummajaisen näköinen nuija keskellä aluetta, jossa viereinen korttelisto on merkitty puutalojen kokeilualueeksi. Mielestäni siinä ei mikään rimmaa siinä kohdassa, Nikula lataa.

Hän lyttää mahdottomana myös Merikorttelin projektin. Nikulan mukaan suuri rakentaminen pitäisi aina perustella sekä käytännöllisesti että esteettisesti omissa puitteissaan ja ennen kaikkea kokonaisuuden kannalta.

- Hietalahden rantaan tulisi vanhan 20-luvun teollisuuskorttelin keskelle jättiläismäinen rakennus. Sitä voisi kuvailla atomipommin pilveksi tai jättiläisherkkusieneksi. En käsitä suunnitelmaa lainkaan. Se on kuin vitsailua väärässä paikassa.

Tornit saavat pontta brändäyshaaveista

Nikulan mukaan tornitalobuumissa näkyy valtaapitävien halu vaikuttaa ympäristöönsä.

- Ajatus on putkahtanut esiin aina, kun löytyy arkkitehtejä ja rakennuttajia, jotka haluavat oman sormenjälkensä isosti näkyviin.

Tornirakentaminen saa emeritaprofessorin mukaan pontta myös brändäämisestä ja turismista, jotka on nostettu kaupungin kehityksessä tärkeiksi lähtökohdiksi.

- Kaupunkilaisia ja täällä työtä tekeviä ei oteta huomioon. Tässä on vauhtisokeutta ja moukkamaista alemmuudentuntoa. Taustalla vaikuttaa ajatus, että kun kerran muillakin on torneja, niin meilläkin pitää olla.