• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Lappeenrannan Linnoituksen Kristiinan työtuvassa lastut lentelevät. Graafikko Tarja Heilimo kaivertelee vanerilevylle yksisarvisen hahmoa voimakkain vedoin.

- Tässä on mukavaa myös se, että työskennessä tulee hieman purettua tunteitakin, Heilimo sanoo jyystämisen lomassa.

Heilimo lähti opiskelemaan Imatran kuvataidekouluun 37-vuotiaana. Siellä hän tutustui puupiirrostekniikkaan. Vanerilevyyn tutustuttuaan paluuta ei ollut. Heilimolle on tärkeää, että fyysisen työn jälki näkyy lopputuloksessa.

- Kaiverruksella voi tehdä äärimmäisen hienoja ja tarkkoja kuvioita. Mutta minulle on tärkeää, että teoksissa on mukana rosoa ja elämää, Heilimo kuvailee.

Idän tekniikkaa

Kun kuva on kaiverrettu vanerilaatalle, Heilimo sekoittaa mieleisensä öljyvärin ja maalaa vanerille värikerroksen telalla. Sitten hän sovittaa vanerille paperin, ja ajaa vanerin paperineen prässin läpi. Väri iskostuu paperille peilikuvana, kaiverrus jää kuvassa valkoiseksi. Tämän jälkeen kaiverrus jatkuu ja prosessi toistetaan uudella värillä.

Heilimo tilaa käyttämänsä paperin Japanista asti, sillä lähempää sitä ei rullina saa. Heilimon paperi on kotoisin samasta paikasta, josta puukaiverrustekniikan juuret ovat lähtöisin.

- Tekniikka siirtyi Kiinasta Japaniin 700-luvulla buddhalaisten munkkien mukana. Pohjoismaihin taide rantautui vasta ehkä 1800-luvulla, Heilimo kertoo.

Tekniikkaa käyttää Suomessa edelleen harva taiteilija. Heilimo arvioi, että hänen lisäkseen vanerille kaivertaa satakunta suomalaista graafikkoa.

Ikoneita ja myyttisiä hahmoja

Aloittaessaan teoksen työstämisen Heilimolla on mielessään vain alkuidea ja tunnetila. Kämmenen kokoinen luonnos paperilla.

- Sitten teos syntyy ja muotoutuu arvaamattomaan suuntaan. Seikkailu tässä onkin se, ettei koskaan tiedä varmasti mikä lopputulos on, Heilimo sanoo.

Heilimo ammantaa aiheita muun muassa roomalaisen ajan mosaiikeista ja Suomen talvesta. Taide on ekspressiivistä.

- Tuntuu liian isolta päättää, minkälaista luuta ja lihaa on elävä ihminen. Kun mennään satoja vuotta vanhaan pyhimykseen kuvaan, saadaan riittävästi etäisyyttä. Kyseessä ei ole enää elävä ihminen, joka pitäisi kuvata juuri tietyllä tavalla, vaan pikemminkin muoto ja tunnelma.

Heilimon hahmot muotoutuvat työn edetessä joskus arvaamattomaankin suuntaan. Madonnahahmo voi päätyä demoniksi. Joskus hahmojen ääriviivat piirtyvät kirkkaina vetoina tummaa taustaa vasten. Joskus hahmot jäävät viitteellisiksi, tärkeintä on teoksesta huokuva tunnelma.

- Ei riitä, että kuvassa on vain kaunis kukka. Siinä on oltava jotain salaperäisyyttä, Heilimo sanoo.

Parantavaa taidetta

Eläköitymisensä jälkeen Heilimo on taiteillut kokopäiväisesti. Sitä ennen hän työskenteli työterveyshoitajana. Entinen hoitaja uskoo taiteen parantavaan voimaan.

- Uskon, että saamme voimaa kaikesta, mikä on tehty käsin, on se sitten tanssi tai huonekaluja tai maalausta. Haluan tuottaa voiman tunteen, ilon tunteen tai mitä tahansa. Reaktion, jossa ihminen tuntee, että oi, tuossa on sitä jotain! Vaikka ei osaisikaan sanoa tarkalleen, mitä.

Tarja Heilimo on Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran Taidelainaamon kuukauden taiteilija. Heilimon tunteikkaita teoksia voi ihailla joulukuun ja tammikuun ajan Imatran, Lappeenrannan, Kouvolan sekä Kotkan pääkirjastoissa sekä Kuusankosken ja Karhulan sivukirjastoissa.