Yksi keskeinen jamipaikka oli Ylioppilastalo. Pian perustettiin oma Break Big Band. Konserttien järjestäminenkin alkoi kiinnostaa. Siksi oli perustettava yhdistys. Jazzkerho Breakin ensimmäisiä kantavia voimia olivat muusikot Kari Komppa ja Matti Poijärvi. Elettiin 60-luvun loppua ja jazz eli nousukautta.

Ohjaimiin saksofonisti Rike Tanner

- Big Band oli edelleen toiminnan keskiössä, sanoo Tanner, joka toimi puheenjohtajana 1970-luvun puoliväliin.

Break alkoi myös järjestää valtakunnallisia jazzpäiviä. Ensimmäisen kerran se tapahtui vuonna 1978. Jamit YO-talolla olivat kuitenkin edelleen kerhon keskeinen anti ja muusikot kerhon organisaatiossa.

Kun festivaalien järjestäminen alkoi nousta tärkeämmäksi, tarvittiin myös muuta kuin soittotaitoa.

- Silloin oli yhä enemmän käyttöä jollakin hallintotieteitten maisterilla kuin puhaltajalla, tiivistää jazzaktivisti Jari-Pekka Vuorela. Hän oli kerhon puheenjohtaja vuosina 1987-1989.

Maakuntasarjasta valtakunnalliseksi jättiläiseksi

- Jazz-päivistä tuli vuotuiset ja siitä muodostui Jazz Happening, joka käynnistyi ensimmäisen kerran vuonna 1988.

Maakunnallinen toiminta muuttui kansainväliseksi, kun festivaaliorganisaatio kehittyi.

Kun yo-talolle ei päässyt kuin opiskelijakortilla tai Breakin kortilla, kasvoi kerhon jäsenmäärä lähes tuhanteen.

- Kerhon koko ihmetytti Hesarin kriitikoita ja jazzliiton ihmisiä.

Kerhon suuri koko oli kuitenkin seurausta lakiteknisistä seikoista ja huvien järjestämisen pykälistä.

Vekseleitä ja riskejä

Käytännön asiat olivat etusijalla Breakin arjessa. Pohdittiin kuinka saisi tähtimuusikon maailmalta tänne ilman, että reissu tyssäisi rajamuodollisuuksiin. Työlupien saanti oli tuohon aikaan vaikeata. Suomihan oli Euroopan periferiaa tuolloinkin ennen EU:ta.

Mitään budjettia ei konserttien järjestäjillä ollut

- Palkkioiden maksu oli käsittämättömän monimutkaista. Pankkiasiat vaativat kärsivällisyyttä.

- Riskejäkin piti ottaa. Joku Roy Anderson otettiin esiintymään vaikka tiedossa oli 16 000 markan tappiot. Ne saatiin kuitenkin maksettua.

- Toiminta oli aivan käsittämätöntä, kun sitä nykynäkökulmasta katsoo, sanoo Vuorela.

Vuorela muistaa yhdeksi tähtihetkeksi kun sai napattua Euroopan festarireissullaan John Zornin bändin Tampereelle keikalle.

Meno jatkuu vaikka Break kuopattiin

Kun Tulliklubi käynnistyi, se keskitti Tampere Jazz Happeningin järjestelyitä. Mutta kun muut musiikkiyhdistykset joutuivat rahavaikeuksiin 1993, tiesi se myös Breakin hyytymistä.

- Tyytyväinen olen, että kaikki tuo saatiin aikaan. Suuri saavutus oli Breakin festivaalin myyminen kaupungille. Siellä se on edelleen olennainen osa kaupungin festivaalikenttää, sanoo jazzaktivisti Jari-Pekka Vuorela.