Ulkomaat |

Tappoiko Venäjän valtio Litvinenkon? Raportti kasaa aihetodisteita Putinin niskaan

Tuomari Robert Owenin johtama julkinen tutkimus pitää Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja FSB:n silloisen johtajan Nikolai Patruševin osallisuutta todennäköisenä. Britannialla on rajalliset mahdollisuudet reagoida.

Alexander Litvinenkon leski Marina Litvinenko esittelee miehensä murhaan liittyvää tutkimusraporttia Lontoossa.
Alexander Litvinenkon leski Marina Litvinenko esitteli miehensä murhaan liittyvää tutkimusraporttia Lontoossa torstaina. Kuva: Justin Taais / AFP

Litvinenko-tutkimusta johtanut Sir Robert Owen piti Venäjän valtion mahdollista vastuuta yhtenä kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä, joita entisen FSB-agentin Aleksandr Litvinenkon kuolema Lontoossa 2006 herätti.

Sir Owen päätyi tutkimusraportissaan arvioon, että erittäin todennäköisesti murhan takana oli Venäjän turvallisuuspalvelu FSB ja että todennäköisesti murhasuunnitelman hyväksyivät FSB:n tuolloinen päällikkö Nikolai Patrušev ja Venäjän presidentti Vladimir Putin.

Venäjä kiistää syytökset.

– Kyse on joistakin olettamuksista, jotka perustuvat todennäköisyyksiin, sanojen mahdollisesti ja todennäköisesti käyttämiseen. Sellaisia termejä ei käytetä oikeudenkäynneissä, Putinin edustaja Dmitri Peskov sanoi.

Vastatakseen kysymykseen Venäjän valtion osallisuudesta Owen oli valmis hyväksymään tutkimukseen myös salaisena pidettäviä osioita. Niinpä osa julkista tutkimusta jää yleisöltä näkymättömiin.

Siihen tilaisuuteen Venäjän ulkoministeriö hanakasti tarttuikin.

– Tämä ei ole enää edes absurdia teatteria, tämä on varjoteatteria. Kaikki tapahtui kulissien takana, käytävillä, ei läpinäkyvästi, salatusti. Tämän mukamas julkisen prosessin puitteissa salattiin kaikki, mikä oli mahdollista salata, Venäjän ulkoministeriön edustaja Maria Zaharova hyökkäsi.

Vladimir Putin mustaa taustaa vasten. Aurinko valaisee Putinin kasvojen toisen puolen, toinen on varjossa.
Litvinenkon murhasta tehty julkinen tutkimus osoittaa sormella Venäjän presidentin Vladimir Putinin suuntaan. Kuva: Facundo Arrizabalaga / EPA

Mitä voidaan sanoa varmasti?

Todistusaineiston perusteella näyttää päivänselvältä, että Andrei Lugovoi ja Dmitri Kovtun toteuttivat murhan antamalla Aleksandr Litvinenkolle teen seassa radioaktiivista polonium-210-ainetta.

Radioaktiivinen aine jätti vahvan jäljen Britannian viranomaisten seurattavaksi.

Arviot Venäjän valtion osallisuudesta sen sijaan perustuvat pitkälti niin sanottuihin aihetodisteisiin, circumstantial evidence – asioihin, joiden perusteella tiettyä seikkaa voidaan pitää ilmeisenä tai todennäköisenä mutta jotka eivät sitä suoraan osoita.

Todistaisiko polonium-210 Venäjän syyllisyyden?

Vahva materiaalinen todiste Venäjän valtiota vastaan olisi voinut olla Litvinenkon myrkyttämiseen käytetty radioaktiivinen aine itsessään, polonium-210.

Sitä on vaikea tuottaa ja vaikea käsitellä. Ainetta tuotetaan Venäjällä kaupallisiin tarkoituksiin, kahdessa aiemmin suljetussa kaupungissa, joissa Neuvostoliiton aikana tuotettiin ydinaseita.

Nämä paikat ovat siis Majakin ydinlaitos Tšeljabinskin alueella ja Avangard-tuotantolaitos Sarovin kaupungissa Nižni-Novgorodin alueella.

Tutkinnassa kuullut asiantuntijat pitivät selvänä, että Litvinenkon murhaan käytettiin sen verran suuri määrä poloniumia, että aine on täytynyt saada suoraan sitä valmistavasta ydinlaitoksesta.

Polonium-210 ei ole sormenjälki

Tuomari Owen kuuli tutkimuksessaan Britannian puolustusministeriön alaisen ydinaselaitoksen AWE:n asiantuntijaa, jonka nimeä raportti ei paljasta.

Lausunnon perusteella Owen hylkäsi ajatuksen, että kaupallisesti tuotetussa polonium-210:ssä olisi välttämättä sellaisia epäpuhtauksia, joiden perusteella aine voitaisiin kiistatta jäljittää johonkin tiettyyn tuotantolaitokseen.

Toinen tutkinnan kuulema asiantuntija, professori Norman Dombey piti erittäin todennäköisenä, että Litvinenkon murhaan käytetty polonium-210 olisi valmistettu venäläisessä Avangardin tuotantolaitoksessa, mutta hän myönsi, että on mahdollista kuvitella olosuhteita, joissa polonium olisi valmistettu muualla.

Aine viittaa valtiolliseen toimijaan

Molemmat Owenin kuulemat asiantuntijat pitivät siis periaatteessa mahdollisena, että polonium olisi voitu valmistaa myös Venäjän ulkopuolella.

Niinpä polonium-210 ei ole kaivattu lopullinen todiste Venäjän osallisuudesta.

Tuomari Owen piti polonium-210:tä kuitenkin vahvana viitteenä valtion sekaantumisesta rikokseen: Tavallisten rikollisten olettaisi käyttävän suorasukaisempia tappokeinoja, ja ydinreaktorit ovat yleensä ottaen valtioiden kontrollissa.

"Entisiä KGB-miehiä ei ole"

Raportti luettelee, miten Venäjän valtionjohto on tukenut Andrei Lugovoita, miten monin keinoin Venäjän viranomaiset osoittivat brittitutkijoille yhteistyökyvyttömyyttä, miten vahva motiivi Putinin hallinnolla ja Venäjän tiedustelupalveluilla oli haluta Litvinenkon kuolemaa, miten epätodennäköistä olisi, että tämänkaltainen salamurha olisi voitu tehdä ilman Venäjän johdon hyväksyntää.

Murhaajaksi epäilty Andrei Lugovoi jätti virallisesti turvallisuuspalvelun jo vuonna 1997. Tuomari Owen viittaa venäläiseen sanontaan: "Entisiä KGB-miehiä ei ole."

Putinin on väitetty joskus sanoneen, että vihollisten kanssa voi sopia mutta petturit on likvidoitava.

Murhan mahdollista motiivia voisikin ehkä luonnehtia toinen hirtehinen venäläinen sanonta: "Sisäänpääsy ruplan – ulospääsy kaksi".

Andrei Lugovoi mustat lasit pääsään, raidallisessa harmaassa puvussa, vaaleanpunainen kravatti kaulassaan.
Andrei Lugovoi on Litvinenkon murhan pääepäilty. Kuva: Sergei Ilnitsky / EPA

Sarja kuolleita Putinin vastustajia

Tutkimusraportti luettelee pitkän joukon murhia ja epäiltyjä murhia, joissa on nähty viitteitä Venäjän turvallisuuspalvelujen kädenjäljestä: muun muassa journalisti Anna Politkovskajan murha lokakuussa 2006, kansanedustaja Sergei Jušenkovin murha huhtikuussa 2003, tšetšeenikapinallisten johtohahmoihin kuuluneen Zelimhan Jandarbijevin murha Qatarissa helmikuussa 2004, epäilyt poliitikko Juri Štšekotšihinin kuolemasta 2003.

Tuomari Owen kirjoittaa tutkimusraportissa: ”Presidentti Putinin johtaviin vastustajiin, myös ulkomailla asuviin, kohdistui salamurhan uhka. Yksi vaaroista oli joutua myrkytetyksi.”

Selusta turvataan

Raportissa viitataan myös lausuntoihin, joiden mukaan Venäjän turvallisuuspalveluiden toimintakulttuurissa aivan keskeistä olisi oman selustan turvaaminen hakemalla toimiin esimiehen hyväksyntä.

Näin ollen Litvinenkon murhaa tuskin olisi voitu toteuttaa ilman FSB:n tuolloisen johtajan Nikolai Patruševin hyväksyntää ja Patrušev puolestaan olisi esittänyt asian presidentti Putinille.

Nämä ovat siis olettamia FSB:n toimintatavoista.

Owen siteeraa historioitsija Robert Servicen antamaa lausuntoa: ”…ei ole todisteita, kuinka paljon oma-aloitteisuutta Patruševille oli sallittu FSB:ssä. Varmistiko Patrušev Putinin hyväksynnän operaatioille etukäteen? Vai tarvitsiko hän hyväksynnän vain yleiselle operatiiviselle strategialle? Ja muuttuiko Putinin ja Patruševin suhde heidän yhteistyönsä aikana?”

Osa raportista jäi salaiseksi

Tutkimus piti myös suljettuja kuulemisia ja käsitteli salaisia aineistoja. Julkaistusta raportista puuttuu osan 7 sisältö.

Paljolti kyse lienee tiedoista, jotka koskevat Litvinenkon palveluksia Britannian tiedustelupalvelulle MI6:lle.

Sen sijaan on vaikea tietää, missä määrin Britannian tiedustelupalveluilla on hallussaan salaista tietoa FSB:n tai presidentinhallinnon päätöksenteosta.

Kun ottaa huomioon sen, miten suurta roolia turvallisuuspalvelujen parista tulevat miehet esittävät Putinin hallinnossa, voi hyvin kuvitella, että ulkomaisilla tiedustelupalveluille on täysi työ läpäistä Putinin hallinnon sisäpiiriä ympäröivä salaisuuden verho.

Mitä britit voivat tehdä?

Vaikka raportti ei sinällään sisältänyt uusia suuria paljastuksia Litvinenkon kuolemasta, se asettaa Britannian hallituksen asemaan, jossa sen on jollain tavoin reagoitava.

Painetta reagoida lisää se, että murha toteutettiin vaarallisella radioaktiivisella aineella Lontoon keskustassa.

Britannian hallituksen ensimmäinen toimi oli julistaa Lugovoin ja Kovtunin mahdolliset Britanniassa olevat varat jäädytettäviksi.

Tämä on lähinnä symbolinen ele. Murhatutkinnan takia Kovtun ja Lugovoi tuskin harjoittavat minkäänlaista liiketoimintaa Britanniassa – puhumattakaan siitä, että nämä astuisivat Britannian kamaralle.

Putinia vastaan asetettavaan matkustuskieltoon Britannia tuskin voi lähteä.

Britannian hallituksen käsiä sitoo se, että Venäjää ei nykyisellään voi ohittaa Syyrian sodan ratkaisupyrkimyksissä.

Britannia halunnee tehdä myös jonkinlaista yhteistyötä Venäjän tiedustelupalvelun kanssa taistelussa äärijärjestö Isisiä vastaan. Isisin riveissä toimii monia Venäjältä tulleita tšetšeenitaistelijoita, joista Venäjän tiedustelulla saattaisi olla informaatiota.

Leski vaatii agenttien karkoituksia

Aleksandr Litvinenkon leski Marina Litvinenko ja hänen asianajajansa Ben Emmerson seisovat Englannin ja Walesin Korkeimman oikeuden rakennuksen edessä Lontoossa. Emmerson puhuu ja korostaa sanojaan vasemmalla kädellään. Marina Litvinenko pitää kädessään paperia, josta on lukenut lausuntonsa. Litvinenko on pukeutunu mustaan asuun, joka uppoaa tummaan taustaan.
Aleksandr Litvinenkon leski Marina Litvinenko ja hänen asianajajansa Ben Emmerson. Marina Litvinenko vaatii Britanniaa asettamaan pakotteita Venäjän presidenttiä vastaan. Kuva: Facundo Arrizabalaga / EPA
Litvinenkon leski Marina Litvinenko on vaatinut Britanniaa karkottamaan Lontoosta venäläiset suurlähetystön työntekijät, joiden uskotaan olevan tiedustelupalvelun työntekijöitä.

Senkin Britannian hallitus voi tehdä.

Eräs käytännön este tällaisille karkotuksille voi olla se, että Britannian turvallisuuspalvelu ei välttämättä halua uusia tuntemattomia venäläisagentteja jo havaittujen agenttien tilalle.

Karkotusten seurauksena todennäköisesti olisi se, että Venäjä karkottaa vastaavasti joukon brittiläisiä diplomaatteja.

Toisaalta on vaikea nähdä, miten paljon raportti vuonna 2006 tehdystä murhasta enää voisi järkyttää Britannian ja Venäjän suhteita.

Tapaus on varjostanut maiden välejä jo pitkään.

Kansainvälisessä politiikassa sittemmin tapahtuneet paljon rajummat selkkaukset – Krimin miehitys, Itä-Ukrainan sota ja malesialaisen matkustajakoneen alasampuminen Itä-Ukrainassa – ovat väistämättä jättäneet Litvinenkon murhan varjoonsa.

Tuoreimmat aiheesta: Ulkomaat

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä