Aarne Heino aloitti opiskelun Tampereella vuonna 1973. Kun uusi Konetalo valmistui seuraavana vuonna, opiskelu keskittyi Hervantaan.

Ryttylästä kotoisin oleva Heino muutti Opiskelijankadulle, uuden asuntolaan neljänteen kerrokseen. Kolmen huoneen ja keittiön asunnossa asui kolmen muuta opiskelijaa. Ehkäpä asunto tuntui avaralta, koska joka torstai pojat raivasivat huonekalut pois ja alkoivat pelata jalkapalloa.

- Hervannassa ei ollut vielä paljon rakennuksia. Asuntolan ikkunasta näkyi uusi konetalo ja posti, ehkä jo poliisikoulukin, muistelee Aarne Heino.

Tenttiin luettiin metsän huminassa

Heinon ja kumppaneitten urheilu ei rajoittunut vain "sisähalliin", vaan oiva suorituspaikka oli myös Hervannan valtaväylä Se oli tuohon aikaan metsäautotie, jonka pehmeys houkutti kuulan työntöön. Lajia jalostettiin eräänlaiseksi kymmenotteluksi, jossa kuulaa lennätettiin eri tavoin.

Innokas juokusuharrastaja Aarne Heino pinkais Ruskontielle lenkille. Luonto oli lähellä myös Ahvenisjärven rannalla, jolla keväisin luettiin tenttiin. Metsän humina auttoi keskittymään tekniikan salaisuuksiin.

Pelottava paikka kaukana

Opiskelu ja ruuan hankinta onnistuivat Hervannassa eikä kaupungiosasta tarvinnut poistua kuin viihteelle tai vaikka nakkikopille Messukylään. Bussi 23 kulki jo tuolloin, tosin vain kerran tunnissa. Aikataulut oli sovitettava sen mukaan.

Aarne Heinolla oli oma Fiat 600, jolla hän matkusti kotiin Ryttylään joka viikonloppu. Matkalla kotiin hän ihaili vanhan Hervannantien maisemia. Siellä täällä pilkahti välillä vesi.

Kotiviikonloppujen takia osa opiskelijaelämästä jäi kokematta. Kaupungissa asuvat teekkarit olivat seuraa hakiessa huomattavasti paremmassa asemassa. Heino kuuli kuitenkin juttuja, jotka vaikuttivat vahvasti liioitetuilta.

Hervanta oli tuohon aikaan kantakaupunkilaiselle eksoottinen paikka – ehkä vähän pelottavakin. Sinne oli vaikea ketään vierasta houkutella.