Sauli Niinistö - Oman tiensä kulkija

Niinistön matka suosikin paikalle on ollut pitkä. Kun hänet vuonna 1987 valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi, ei kansanhurmaajasta ollut tietoakaan. Väritöntä Niinistöä pidettiin sen aikaisella kielenkäytöllä tyypillisenä "takarivin Taavina".

Niinistölle löytyi kuitenkin kokoomuksesta samoissa vaaleissa eduskuntaan noussut kaveriporukka, joka ryhtyi lykkimään miestä uralla eteenpäin. Kari Häkämies, Anssi Rauramo ja Heikki A. Ollila ovat Niinistön luottomiehiä edelleenkin.

Niinistö valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi vuonna 1994. Puheenjohtajan paikalta avautui tie ensin oikeusministeriksi ja sitten valtiovarainministeriksi Paavo Lipposen hallituksissa.

Kylmäkiskoinen säästäjä

Puheenjohtajana Niinistö oli suosittu, mutta jäi puolueväelle etäiseksi. Puoluekokouksissa Niinistö otti suosionosoitukset vastaan, mutta viihtyi sen jälkeen paremmin pikkuporukoissa kokouspaikan liepeillä kuin varsinaisessa kokoussalissa.

Valtiovarainministerinä ministeritoverit ja virkamiehet joutuivat tuskastelemaan pilkun tarkkaa kamreeria, joka halusi käännellä henkilökohtaisesti kaikki pikku lappusetkin.

Niinistö vei valtiovarainministerinä 1990-luvun laman jälkeiset säästötoimet ja leikkauslistat läpi sivuilleen vilkuilematta. Paikalla olleet kertoivat aikanaan budjettineuvotteluista, joissa Niinistö torjui säätytalon sisätiloissa muiden ministereiden vaatimuksia tummat aurinkolasit silmillään ja Kummisetä-elokuvan teemaa vihellellen.

Myös eduskunnan puhemiehenä Niinistö ajoi voimakkaasti säästöjä. Välit ajautuivat kireiksi sekä kansanedustajien että eduskunnan virkamieskunnan kanssa. Viimeisessä vuoden 2010 puhemiesvaalissa nähtiinkin poikkeuksellinen tyhjien äänteen protesti, kun Niinistö sai jatkokauden vain 89 äänellä.

Ehdokkuus omissa käsissä

Vaikeinta Niinistölle on ollut tehdä päätöksiä oman itsensä kanssa. Kansankunta on joutunut seuraamaan jahkailuja, jotka ovat jatkuneet kuukausikaupalla. Vuoden 2000 presidenttiehdokkuuteen oli vastaus lopulta 'Ei'. Kuutta vuotta myöhemmin pitkän viivyttelyn jälkeen ehdokkuus sitten kelpasi.

Niinistö piti kokoomusta pitkään piinassa myös näiden vaalien alla. Sillä, että puheenjohtaja Jyrki Katainen oli toivonut ilmoitusta jo ennen viime kevään eduskuntavaaleja, ei ollut pienintäkään vaikutusta.

Niinistö on presidenttihaaveissaan selvästi tosissaan ja myös kampanjointi on alkanut maistua. Merkkejä tästä saatiin jo viime vaaleissa ja varsinkin niiden toisella kierroksella. Vielä puoluejohtajavuosina toritapahtumat kansan parissa näyttivät olevan melkoista myrkkyä, mutta nyt Niinistö on alkanut selvästi jopa viihtyä markettien tungoksessa.

Koukeroiset kielikuvat

Niinistöllä on taito nopeisiin ja teräviin tokaisuihin, joilla pärjää niin kansalaisten kanssa jutellessa kuin vaalikeskusteluissakin. Ongelmiin hän ajautuu kuitenkin usein, kun tarkoituksena on levittää varsinaista vaalisanomaa.

Viime vaaleista asti on kummasteltu, mitä Niinistö loppujen lopuksi tarkoittaa "eurooppalaisella Natolla". Myös näissä vaaleissa kysellään edelleen, mikä on Niinistön todellinen kanta Suomen Nato-jäsenyyteen.

Kokoomuksen Verkkouutiset kertoi, kuinka lokakuun lopulla Kuopion torilla Niinistö varoitti omaisuutta periviä sukupolvia "tyytymisen riskistä".

- Ei välttämättä, että olisi tyytyväinen, mutta tyytyy olosuhteisiin. Sellainen yhteisö hyytyy, jos sen yksilö tyytyy, muotoili Niinistö.

Kansansuosio arvoitus

Oman tien kulkijana Niinistö on arvostellut hanakasti viime vuosien hallituksia ja niiden talouspolitiikkaa. Kritiikkiä ei ole hillinnyt se, että kokoomus on ollut mukana hallituksissa. Poikkeuksellinen oli myös tokaisu puheenjohtaja Jyrki Kataisesta tammikuussa Ylen Ykkösaamussa: "Emme me varmaankaan ole kavereita".

Niinistön kansansuosiota on vaikea selittää. Se on tullut sen enempää muuta poliittista eliittiä kuin kansaakaan pokkuroimatta. Sama meno jatkunee myös Presidentinlinnassa, jos hänet sinne valitaan.

Niinistö ei ole peitellyt halujaan vahvaksi presidentiksi. Sama viesti sisältyi myös aloitteeseen Mäntyniemen iltakoulusta. Hallitus tulisi paikalle, mutta presidentti olisi isäntä.