Kotimaa |

Teini-ikäiset skinit herättivät pelkoa Mikkelin kaduilla – Rasismia vähäteltiin 90-luvulla

Pizzerian ikkunat paiskottiin säännöllisesti rikki Mikkelissä 1990-luvulla. Nuorten skinien asenteet olivat avoimen rasistisia. Tuolloin suuri yleisö ei ottanut kantaa rasismiin. Nykyisin antirasistinen toiminta on kasvanut eivätkä ihmiset halua olla vain hiljaa.

Ikkuna on rikki ja palsinpaloja puuttuu
Kuva: Ville Välimäki / Yle

Mikkelissä pyöri 1990-luvulla pilottitakkiin ja maihinnousukenkiin pukeutuneita nuoria, joiden käsivarressa oli Suomen lippu. Silloisen rikosylikonstaapelin arvion mukaan teini-ikäisiä skinejä oli viitisentoista ja heitä johti pari kolme vanhempaa skiniä. Ryhmät kuljeksivat kaupungilla haastaen riitaa maahanmuuttajien, ulkomaalaisten opiskelijoiden ja muiden nuorien kanssa. Aatteet olivat avoimen rasistisia. Mikkeliin tulleita pakolaisia tai maahanmuuttajia ei hyväksytty.

– Hyvin herkästi halusivat tapella. Jotkut ihannoivat väkivaltaa, sanoo eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli Matti Saksa.

Hallituskadulla, nykyisen kauppakeskus Stellan kohdalla, sijainneen pizzerian ikkunat paiskottiin rikki säännöllisesti. Turkkilaislähtöinen ravintolayrittäjä Veysi Zengil kertoo, että maahanmuuttajilla ei ollut tuolloin mitään mahdollisuuksia liikkua kaupungilla iltaisin.

– Jos olit tummaihoinen, se riitti syyksi joutua hakatuksi, muistelee yrittäjä Zengil, jonka pizzeria on ollut Mikkelissä 1990-luvulta lähtien.

– Jonkun ulkomaalaisen kodin ikkunaan heitettiin kiviä, muistelee entinen nuorisotoimenjohtaja Teuvo Kurki.

"Nuorilla oli paha olo"

Zengil kertoo, että skinien kanssa ei voinut keskustella. Selvin päin he olivat ujoja ja alkoholin vaikutuksen alaisina väkivaltaisia. Kun poliisi kysyi nuorilta, minkä vuoksi he käyttäytyvät uhkaavasti, selkeää vastausta ei saanut.

– Eivät he oikeastaan tienneet, mitä olivat tekemässä. Heidän piti vain näyttää jotain. Monelta herähti itku kuulusteluissa, kertoo Saksa.

Monelta herähti itku kuulusteluissa

– Matti Saksa

Eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli Saksa kertoo, että ihmisillä oli 1990-luvulla pieni kynnys tulla juttelemaan poliisille, ja tuolloin poliisilla oli aikaa kuunnella. Kerran Saksaa vetäisi hihasta eräs isoveli, joka oli huolestunut pikkuveljestään.

– Isoveli tuli sanomaan minulle, että käy hakemassa tuo meidän Ville pois tuolta. Hän ei tiedä, missä porukassa liikkuu. Kohta se joutuu vaikeuksiin. Nuorilla oli paha olo, muistelee Saksa.

Eläkkeellä oleva poliisi Saksan käsityksen mukaan skini-ilmiö johtui Mikkelissä siitä, että skiniporukoiden nuorilta puuttui vanhempien tuki ja elämän suunta.

Saksan mielestä Mikkelissä ei ollut kuitenkaan ongelmaa skinien kanssa.

– Lehdet kirjoittelivat, että täällä on skinejä. Mutta ei meillä ongelmaa ollut. Mikkeliä yritettiin verrata Joensuuhun, mutta ei kaupunki päässyt lähellekään.

Skinejä Joensuun katukuvassa. Skini-ilmiö oli Joensuussa laajimmillaan 1990-luvulla.
Kuva: Yle

Rasismi ei ole leikin asia

Tampereen yliopiston dosentti ja rasismin tutkija Anna Rastas sanoo, että rasismin olemassa oloa vähäteltiin 1990-luvulla. Rasismia kokevia maahanmuuttajia tai tummaihoisia suomalaisia oli vielä vähän. Vähättely ei käy, sillä kaikkiin rasistisiin toimiin pitää puuttua heti.

– Yksikin joukko kaupungissa voi olla tosi iso juttu kaupungin maahanmuuttajille, tummaihoisille suomalaisille ja vähemmistöille, Rastas sanoo.

Nuorten skinien tekoja ei voi katsoa läpi sormien vain sen takia, että he ovat alaikäisiä. Teini-ikäisten skinien uhkaava käyttäytyminen ei välttämättä ole rikos poliisin silmissä, mutta se on ongelma kaikille, jotka joutuvat uhkailun kohteeksi.

Kaikilla lapsilla pitää olla oikeus kasvaa joihinkin muihin arvoihin kuin rasismiin ja vihaan

– Anna Rastas

– Se on suuri epäkohta ja ongelma muiden lasten elämässä.

Ei ole vain lasten ja nuorten oma vika, että he eivät ymmärrä ajatustensa ja toimiensa olevan rasistisia. Aikuisilla on vastuu siitä, millaisessa maailmassa lapset ja nuoret elävät.

– Kaikilla lapsilla pitää olla oikeus kasvaa joihinkin muihin arvoihin kuin rasismiin ja vihaan. Pitää olla huolissaan, jos lasten maailmassa suositaan vihaa.

Entinen nuorisotoimenjohtaja Teuvo Kurki toivoo, että kaikki aikuiset pitäisivät huolta yhteisestä ilmapiiristä puuttumalla nuorten piirissä esiintyvään vihaan.

– Lapset ovat meidän kaikkien yhteisiä tietyllä tavalla. Kaikilla on oikeus ja velvollisuus puuttua törkeään käytökseen. Usein katsotaan vain muualle.

Hiljainen rasismi elää kulttuurissa

Valtaväestö ei koskaan koe suoraa rasismia Suomessa. Ei tiedetä, miltä tuntuu, kun kadulla uhkaillaan, haistatellaan ja syljetään. Monet suomalaiset tulevat kosketuksiin rasismin kanssa vasta, kun he lukevat rasismista tai ottavat osaa rasismikeskusteluun.

– Antirasistisia toimijoita kuten tutkijoita ja poliitikkoja uhkaillaan. Jos olet hiljaa, se ei tule tietoon, Anna Rastas sanoo.

Mikkeliläinen yrittäjä Veysi Zengil kertoo, että hänen perheeseensä ei enää kohdistu rasismia. Zengilin mielestä ongelma ei ole poistunut Suomesta, koska muut maahanmuuttajat ja ulkomaalaistaustaiset kokevat rasismia.

– Suurin osa maahanmuuttajista ei osaa hakea viranomaisilta apua rasismiin. He ovat enemmän hiljaa, kuin että esittäisivät asian eteen päin.

Poliisin tietoon tulevat vain räikeät rasismitapaukset kuten vakavat pahoinpitelyt. Valtaosa rasismista on asenteita ja arkisia toimia.

– Maahanmuuttajanuorten on vaikea saada työharjoittelupaikkoja. Se on hiljaista rasismia, Zengil sanoo.

Kuva: YLE

Selkeä tiedottaminen on kaikkien etu

Rastaan mukaan rasismia ei edelleenkään oteta riittävän vakavasti. Vähättelyä tapahtuu esimerkiksi viranomaisten, poliitikoiden sekä yleisen keskustelun ja jopa tutkijoiden piirissä. Viranomaisten vähättely voi johtua siitä, että voimakkaita kannanottoja vältetään.

– Ajatellaan, että siten pidetään yhteiskuntarauhaa yllä eikä ainakaan lietsota pelkoja. Silloin vähätellään joidenkin ihmisten kokemaa uhkaa. Kaikkia Suomessa asuvia ei aseteta samaan asemaan, Rastas sanoo.

Eläkkeellä olevan rikosylikonstaapeli Matti Saksan käsityksen mukaan Mikkeli sai liioiteltua huomiota 1990-luvulla, koska tiedottaminen jäi puolitiehen.

– Poliisilta ei kysytty kunnolla asiasta. Toisaalta poliisissa oli vikaa siinä mielessä, että poliisi ei tiedottanut eikä keskustellut ihmisten kanssa eikä tiedotusvälineissä, pohtii Saksa.

Matti Saksa harmittelee, ettei poliisilla ole enää aikaa olla läsnä kaupungilla. Samalla hän tuomitsee nykyiset katupartiot, joiden pyrkimyksenä on ottaa tehtäviä, jotka kuuluvat poliisille. Turvallisuuden ylläpito kuuluu poliisille.

– Ne pitää karsia heti pois.

Saksa näkee ympäri Suomea kerätyissä katupartioissa ja 1990-luvun skiniporukoissa yhtäläisyyksiä. Molemmissa on ajattelemattomia ihmisiä, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi tukea muihin ongelmiinsa.

– Mennä kohelletaan ajattelematta yhtään mitään. Ollaan ihan hukassa.

Rasismin vastaisen mielenosoituksen osallistujia.
Helsingissä järjestettiin rasismin vastainen mielenosoitus joulukuussa 2013. Kuva: Yle

Rasismi jatkuu, jos siitä ei puhuta

Yrittäjä Veysi Zengil kertoo, että uhkaava ilmapiiri jatkui Mikkelissä vuoteen 2005. Tilanne rauhoittui, kun johtavassa asemassa olevat skinit joutuivat vankilaan tai menehtyivät. Nuoret kasvoivat ulos pilottitakkimuodista.

Ravintolayrittäjä Zengilin kokemus on, että Mikkelin poliisi otti tilanteen vakavasti. Entinen nuorisotoimenjohtaja Kurki kertoo, että skiniporukoiden ilmaannuttua kaupungissa järjestettiin kansalaisfoorumeja, joissa pyrittiin löytämään rakentavia keinoja ilmapiirin parantamiseksi.

– Nuorilla ei ollut työtä tai järkevää tekemistä. Yritettiin sitä heille järjestää ja pääsivät sillä tavalla irtaantumaan skiniporukoista.

Nuorisotoimenjohtaja Teuvo Kurki sekä yrittäjä Veysi Zengil arvioivat, että viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen rasismin vastaisella yhteistyöllä oli merkitystä tilanteen eheytymisessä.

Positiivista on se, että nykyisin valtaväestö tuomitsee entistä selkeämmin rasismin. 1990-luvulla suuri enemmistö oli vielä hiljaa.

– Antirasistinen toiminta on kasvanut nopeasti. Ihmiset eivät halua olla enää hiljaa, Rastas sanoo.

Yrittäjä Veysi Zengil on onnellinen, että Mikkelistä löytyi tukijoita jo 1990-luvulla.

– Mikkeliläiset ymmärsivät, että näin ei voi jatkua. Kaupungin maine oli mennyt huonoksi. Jos kaikki olisivat olleet hiljaa, tilanne olisi jatkunut, Zengil sanoo.

Tuoreimmat aiheesta: Kotimaa

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä