Korkeat odotukset kohdistuvat Kööpenhaminan ilmastokokoukseen, joka käynnistyi maanantaina aamupäivällä. Kahden viikon ajan lähes 200 maata yrittää löytää sovun ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Eri ryhmien näkemykset ovat vielä kaukana toisistaan.
Kööpenhamina on kahden seuraavan viikon aikana tiedotusvälineiden huomion keskipisteessä. Eikä ihme, sillä Tanskan pääkaupungissa yritetään kursia kokoon historian toistaiseksi monimutkaisinta kansainvälistä sopimusta.
Palapeliä on kokoamassa kymmeniä tuhansia neuvottelijoita 192 valtiosta, tuhansia toimittajia ja kirjaamaton määrä aktivisteja. Uusi ilmastosopimus on saanut liikkeelle jo ennen syntymistään kaikki ääripäät; sekä ne jotka kyseenalaistavat koko ilmastonmuutoksen olemassaolon että ne jotka vaativat huomattavasti suunniteltua rankempia otteita ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Jo viikkoja ennen Kööpenhaminan kokouksen alkua YK ja kokouksen isäntämaa Tanska luopuivat tavoitteesta saavuttaa juridisesti sitova sopimus. Kööpenhaminasta tavoitellaan enää poliittisesti sitovaa sopimusta, joka on myöhemmin saatettava juridiseen muotoon.
Päästövähennykset keskeisessä osassa
Jotta Kööpenhaminaa voisi pitää onnistuneena, sopimuksen tulisi sisältää useita keskeisiä osasia. Niistä jokainen on riippuvainen toisestaan.
Ensinnäkin, teollisuusmaiden tulisi sitoutua maakohtaisiin päästöjen vähennystavoitteisiin. Ilmastotutkijoiden mukaan teollisuusmaiden pitäisi vähentää päästöjään 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tällöin ilmakehän lämpötilan nousu voitaisiin rajoittaa turvarajana pidettyyn kahteen asteeseen.
Tähän mennessä ilmakehän keskilämpötila on noussut tutkijoiden mukaan noin 0,7 astetta.
Ennen Kööpenhaminaa monet maat ovat tehneet omia tarjouksiaan päästöjen vähentämiseksi, mutta toistaiseksi ainoastaan EU:lla on korkeimmalla poliittisella tasolla tehty sitoumus vähentää omia päästöjään 20 prosenttia. Jos Kööpenhaminassa syntyy laaja sopimus, EU on valmis nostamaan tavoitteensa 30 prosenttiin.
Lisäksi Kööpenhaminassa pitäisi päästä sovintoon siitä, millaisessa aikataulussa kehitysmaat tulevat mukaan maailmanlaajuisiin ilmastotalkoisiin. Aiemmat ilmastosopimukset eivät ole edellyttäneet niiltä päästöjen vähentämistä.
Keskeisessä asemassa ovat myös neuvottelut siitä, missä määrin teollisuusmaat ovat valmiita tukemaan köyhiä maita näiden ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Rahoitusneuvottelut ovat polkeneet paikoillaan kuukausia.
Ollakseen onnistunut Kööpenhaminan sopimuksen pitäisi sisältää raamit hätärahastolle, jonka turvin kehitysmaiden tukeminen pääsisi alkamaan jo ensi vuonna, vaikka muilta osin Kööpenhamina tähtää vasta vuoteen 2013.
Näkemykset ovat vielä kaukana toisistaan
Yhteinen näkemys eri mailla ja maaryhmillä on vain yhdestä asiasta, siitä että ilmastonmuutos on vahingollinen, ja se pitää pysäyttää. Tästäkin näkemyksestä on poikkeus, sillä öljyntuottajamaat toivovat vilpittömästi Kööpenhaminan kokouksen epäonnistumista.
Selkein asetelma on etelän ja pohjoisen välinen. Kehitysmaat katsovat, että ilmastonmuutos on teollisuusmaiden aiheuttama, ja ne saisivat myös kantaa vastuun sen torjumisesta. Teollisuusmaat taas ovat sitä mieltä, että ilman Kiinan kaltaisten suurten saastuttajien panosta ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä ei tule mitään. Kiina on tällä hetkellä maailman suurin kasvihuonekaasujen päästäjä.
Edes kehitysmaat eivät ole yhtenäisiä kannoissaan, sillä pienet saarivaltiot vaativat kaikkein kovimpia otteita. Ne uskovat pyyhkiytyvänsä maailmankartalta, jos ilmakehän lämpötila nousee kaksi astetta.
Eri maaryhmien näkemykset ovatkin vielä hyvin kaukana toisistaan, ja uuden sopimuksen syntyminen vaatii vielä monta unetonta yötä. Ilmastoneuvottelijat uskovat kuitenkin vakaasti, että Kööpenhaminassa syntyy yhteisymmärrys.
- Ensi viikon lopulla Kööpenhaminaan tulee yli 100 valtionpäämiestä. Yleensä he kokoontuvat yhteen juhlimaan onnistumista, eivätkä epäonnistumista, sanoi YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Yvo de Boer Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla toiveikkaasti.
YLE Uutiset / Jaana Kanninen, Kööpenhamina