[näytä kuva: Koululaisia (YLE) ]
Pojan ei välttämättä tarvitse tietää, että hän seurustelee - riittää kun tyttö on päättänyt asian ja ilmoittanut siitä kavereilleen. Toisaalta seurustelevan nuoren parin ei ole mikään pakko edes tapailla keskenään. Näin kertoo varhaisnuorten seurustelukulttuuria tutkinut filosofian lisensiaatti Anna Anttila, joka väittelee aiheesta perjantaina Helsingin yliopistossa.
Tutkijan mukaan varhaisnuorten seurustelu on vakavaa leikkiä
- Tärkeintä varhaisnuorten seurustelussa on sopimus yhdessäolosta, eli ainakin jompikumpi osapuolista ilmoittaa muille, että nyt seurustellaan. Esimerkiksi tyttö voi ilmoittaa kavereilleen, että hän on nyt kimpassa jonkun pojan kanssa tai toiset tytöt saattavat sopia, että tuo tyttö ja poika ovat pari. Välttämättä seurustelun toinen osapuoli ei tiedä seurustelevansa.
Tutkijan mukaan varhaisnuorten seurustelukuviot ovat yhtä aikaa vakavia ja toisaalta taas lapsenomaisen leikillisiä.
- Varhaisnuorille eli 7-13-vuotiaille kimpassa oleminen on totisinta totta, mutta myös sellaista tunnepitoista, elämyksellistä leikkiä, Anttila kuvaa.
Leikkisyys ilmenee esimerkiksi siinä, että lasten "seurustelu" on hyvin kilttiä.
- Se mitä lapset tekevät diskossa, on aivan erilaista kuin aikuisten yökerhoelämä. Ei siis kannata olla huolissaan hitaiden tanssimisesta, sillä se on hyvin viatonta.
Rakkauskirjeet on korvannut pikaviestiohjelma
Rakkauskirjeet ovat muuttuneet sähköisiksi ja nuoret pitävät yhteyttä esimerkiksi Messengerin avulla. Monet muut vanhat konstit ovat silti voimissaan. Suhteen tulevaisuutta tulkitaan pelikorttien ennustusten tai rakkauslaskureiden avulla.
- Esimerkiksi rakkausprosenttien laskeminen on erittäin suosittu ennustusmenetelmä. Olen esimerkkinä laskenut prosentin minun ja vastaväittäjäni nimistä, mutta meidän tulevaisuutemme näyttää huonolta: rakkautta on vain 11 prosenttia, Anttila nauraa.
Kovin paljon tutkijoita pidempään ei onni kestä nuorillakaan.
- Suhteiden pituus vaihtelee. Ne saattavat olla yhden tanssikappaleen pituisia tai yleensä korkeintaan pari viikkoa. Yleensä se on tyttö, joka tekee aloitteen ja kysyy, että ollaanko kimpassa.
Leikeissä on tapahtunut roolien uusjako ennen vuosituhannenvaihdetta. 1990-luku oli Spice Girlsien ja Tomb Raidereiden ansiosta tyttöenergian kultakautta ja murros vaikutti myös siihen, että tyttöjen leikeistä tuli hyväksyttyjä.
- Aikaisemmin tyttöjen suosimat leikit, kuten barbeilla leikkiminen, eivät ole olleet lasten yhteisössä niin arvostettuja. 90-luvulla yleistynyt romanttinen seurustelukulttuuri ja kimpassaolo on kuitenkin ollut leikki, johon pojat ovat tulleet mukaan. Alun perin se oli tyttömäistä kulttuuria, mutta nykyään pojatkin arvostavat sitä ja uskaltavat reilusti sanoa olevansa kimpassa ja tykkäävänsä, Anttila sanoo.
YLE Uutiset / Maria Heinola