[näytä kuva: Michael Nyqvist ja Sven-Bertil Taube (Nordisk Film / Knut Koivisto) ]
Stieg Larssonin romaaniin perustuvaa elokuvaa on ehditty jo ylistää Pohjoismaiseksi suurelokuvaksi. Se on puhdasverinen jännitystarina, joka ei mässäile veriteoilla vaan haastaa katsojan moraaliseen pohdintaan siitä, milloin väkivalta on oikeutettua.
Mikael ”Kalle” Blomqvist (Michael Nyqvist) on urallaan takaiskun kokenut taloustoimittaja, joka tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaan. Teollisuussuvun patriarkka Henrik Vanger (Sven-Bertil Taube) tekee Mikaelille houkuttelevan tarjouksen: Mikaelin on kirjoitettava suvun historiikki ja samalla selvitettävä 40 vuotta aikaisemmin kadonneen veljentyttären kohtalo, palkkioksi Mikael saa todisteet hänet vankilaan ajanutta talousrikollista vastaan. Avukseen Mikael saa epätodennäköisen työparin, auktoriteetteja vieroksuvan, tummiin pukeutuvan nuoren Lisbeth Salanderin (Noomi Rapace).
Näistä asetelmista Stieg Larssonin menestysromaaniin pohjautuvat elokuva Miehet jotka vihaavat naisia lähtee kulkemaan eteenpäin kuin juna. Mikael Blomqvist lähtee pohjoiseen pikkukylään ratkomaan kadonneen nuoren naisen mysteeriä - ja tulee siinä sivussa paljastaneeksi Vangerin teollisuussuvun synkkiä salaisuuksia sekä sarjan raakoja murhia.
Elokuvan kahteen ja puoleen tuntiin on mahdutettu monisyinen ja monelle vuosikymmenelle ulottuva jännitystarina, joka jaksaa pitää katsojan otteessaan.
Myyttinen mies Millenniumin takana
Miehet jotka vihaavat naisia on ollut todennäköinen filmatisointi. Ruotsissa Stieg Larssonin Millennium-trilogia on noussut myyttisiin mittasuhteisiin. Kirjasarjan suosio on räikeässä kontrastissa sen kirjoittajan kohtaloon: keski-ikäinen Larsson kuoli äkillisesti ennen kuin ensimmäistäkään miljoonia kappaleita myyneistä romaaneista oli julkaistu.
Romaanin suosion perusteella elokuva on myyty useaan Euroopan maahan. Ensimmäisten esitysviikkojen katsojamäärät Ruotsissa ja Tanskassa hipovat jo tuottajien elokuvalle asettamaa tavoitetta, kahta miljoonaa. Kirjasarjan myyntiluvut Suomessa ennustavat menestyksen jatkuvan täälläkin.
Pakkofilmatisoinnilla on ollut haaste saada Larssoninsa lukenut yleisö puolelleen. Lisbeth Salander on herännyt romaanin sivuilla henkiin siinä määrin, että Noomi Rapacen valintaa ehdittiin kritisoida naapurimaassa jo ennen elokuvan kuvauksia. Näyttelijä ei kuulemma näytä riittävän anorektiselta mahtuakseen Lisbethin rooliin.
Vertailukohtiinsa, suosittujen dekkareiden filmatisointeihin nähden Miehet jotka vihaavat naisia onnistuu keskimääräistä paremmin. Larssonin monipolvisesta romaanista on maltettu karsia rönsyileviä sivujuonia, henkilöhahmoja ja niiden välisiä monimutkaisia suhteita niin, että jäljelle jää tyylipuhdas jännityselokuva.
Larssonilla on huhuttu olleen suunnitelmissa kymmenosainen kirjasarja, joka kirjailijan kuoleman sattuessa jäi kolmeen. Larsson tunnetaan äärioikeiston- ja rasisminvastaisesta työstään, minkä kaikuja näkyy elokuvassa asti. Mikaelin hahmossa on ilmeisiä yhtymäkohtia Stieg Larssoniin, molemmat vasemmalle suuntautuneita taloustoimittajia ja riippumattoman poliittisen aikakauslehden vastaavia toimittajia. Mikaelilla se on Millennium, Larssonilla Expo
Ikuiseksi spekulaatioksi kuitenkin jää, mihin Larsson olisi Mikaelin ja Lisbethin tarinan halunnut kuljettaa. Ruotsalainen rikostarina, jonka päähenkilön nimi on lainattu Astrid Lindgrenin Kalle Mestarietsivältä ja jonka toinen päähenkilö muistuttaa erehdyttävästi aikuiseksi kasvanutta Peppi Pitkätossua, voisi olla silkkaa parodiaa.
Miehet jotka vihaavat naisia tapahtuu kuitenkin kaukana Huvikummusta. Michael Nyqvistin ja Noomi Rapacen esittämien henkilöiden varaan rakentuva elokuva on perussävyltään synkkä, jossa jännitystarinan lisäksi on poliittinen sävy: tässä elokuvassa väkivaltaa ei esitetä viihteenä, vaan toisen ihmisen koskemattomuuteen kajoamisena, jolla on raadolliset seuraukset.
Epätodennäköinen etsiväpari
Elokuvan kiinnostavimmaksi henkilöksi nousee Lisbeth Salander. Roolia on kasvatettu romaaniin nähden, mikä on draamallisesti kestävä ratkaisu. Nuori nainen on mysteeri, hänen menneisyydestä kerrotaan elokuvan lyhyissä takautumissa, joissa vain vihjataan lapsuuden väkivaltaisiin kokemuksiin.
Uhrin roolin sijaan hän on valinnut selviytymisen. Lisbeth Salanderin oikeudentaju on järkähtämätön, väärintekijöitä on rangaistava ja pahan kierre katkaistava. Ongelmia syntyy, kun Salanderin harjoittama oikeus sijaitsee harmaalle alueelle, hieman syrjässä vallitsevan lain pykälistä. Salanderin vastaus kokemaansa väkivaltaan pakottaa katsojan miettimään, milloin oman käden oikeus on oikeutettu.
Suhteellisen tuntemattoman elokuvakasvon Noomi Rapacen intensiivinen tulkinta Lisbeth Salanderista on mieleenpainuva. Suoritus jättää varjoonsa jopa Michael Nyqvistin mestarietsivä Blomkvistin. Vimmaisen ja Energisen Lisbethin rinnalla Nyqvistin etsivähahmo jää aivan liian usein tuijottamaan apaattisena eteensä.
Nyqvist, tuo Pohjolan Brad Pitt, joka Suomessa tunnetaan vaihtelevista rooleista muun muassa elokuvissa Äideistä parhain (2005), Niin kuin taivaassa (Så som i himmelen 2004) ja Kimpassa (Tillsammans 2000), vaikuttaa elokuvan mittaan aika ajoin suorastaan lepsulta jokamieheltä, joka tempaistaan selvittämään synkkiä veritekoja kesken arkisten lihapullien pyörittelyn.
Pienillä arkisilla yksityiskohdilla elokuva on haluttu tuoda joko lähemmäs yleisöä tai sitten sen on tarkoitus markkeerata Pohjolan eksotiikkaa kansainvälisille katsojille. Kovin kauniilta, mutta kylmiltä Keski-Ruotsin ja Tukholman maisemat näyttävät.
Elokuvan sivurooleissa nähdään muun muassa Beck-elokuvista tuttuja näyttelijöitä.
Yhteiskunnalliset ongelmat jäävät muhimaan
Tanskassa elokuvaa on ehditty luonnehtia pohjosmaiseksi suurelokuvaksi pitkälti juuttiohjaajan Niels Anders Oplevin ansioista. Elokuvaa Miehet jotka vihaavat naisia on arveltu ohjaajan käyntikortiksi uuden mantereen elokuvabisnekseen.
Kotimaassaan Oplev on ansioitunut ennen kaikkea tv-sarjojen ohjaajana. Suomessa Opleviltä on nähty kaksi nuortenelokuvaa, Martinin unelma (Drømmen 2006) ja Kaksi elämää (To verdener 2008). Martinin unelmassa koululaispoika vaatii oikeutta väkivaltaisesti käyttäytyvää rehtoria vastaan, Kaksi elämää puolestaan kuvaa nuoren Jehovan todistajan valintaa uskonnollisen vakaumuksen ja ympäröivän, ainakin näennäisesti vapaan maailman välillä.
Miehet jotka vihaavat naisia jatkaa ohjaajan aikaisemmissa teoksissa käsittelemää oikeudenmukaisuuden teemaa. Kovin syvällisiin moraalisiin pohdintoihin elokuva ei anna myöden. Teollisuussuvun vuosikymmenten mittaiset salaisuudet tulevat ratkotuiksi nopeassa tahdissa eikä monimutkainen juoni anna myöden syventyä viharikosten syihin ja seurauksiin.
Stieg Larssonin romaaneista on suunnitteilla televisiosarja, jollaiseksi myös elokuvaa Miehet jotka vihaavat naisia alun perin suunniteltiin. Nähtäväksi jää, tarttuuko televisioversio elokuvan pinnan alla muhiviin, yhteiskunnallisiin teemoihin.
Saija Kivimäki / YLE Uutiset