[näytä kuva: Sieppaustapaus on Suomen oikeushistorian ensimmäinen panttivankioikeudenkäynti. (YLE) ]
Oikeusjutun ensimmäinen näytös alkaa usein syytetyn kasvojen peittelyllä ja kuvaajien poistamisella salista. Vaikka itsensä peittäminen on jokaisen oikeus, käytännössä kuvaajat ja toimittajat poistetaan salista, koska he haittaavat tuomioistuimen työrauhaa. Syytetyn piilottelussa hupun alla ei siis ole kysymys rajanvedosta prosessin julkisuuden ja syytetyn yksityisyyden välillä.
Tunnettuun teollisuus- ja humanistisukuun kuuluvan nuoren sieppaaminen järkytti suomalaista lintukotoa. Sieppaaja toisti kasvojen peittelyllä Helsingin käräjäoikeudessa tuttua mielikuvaa oikeudenkäynnin alusta.
Rikosjutun vastaajaa eli syytettyä päästään kuvaamaan yleensä ensimmäistä kertaa vangitsemisoikeudenkäynnissä. Myöhemmin kuvaaminen on samaan tapaan mahdollista prosessin eri vaiheissa. Kuvaamisen rajoittaminen istunnossa kuuluu tuomarin muodolliseen prosessinjohtoon ja on tämän omassa harkinnassa. On tärkeää huomata, että vaikka kuvaamista rajoitetaan, on istunto edelleen julkinen, ja jokainen voi vaikka itse tulla paikan päälle toteamaan, miltä syytetty näyttää. Ainoana rajoitteena on mahdollinen tilanpuute. Kuvaajien härvääminen paikalla häiritsisi kuitenkin liikaa itse asiaa eli jutun oikeuskäsittelyä. Pidemmän päälle syytetyn kuuleminen hupun, huovan tai T-paidan alta olisi myös hankalaa. Tuomari voisi tässä vaiheessa kieltää kasvojen peittelyn – kuuluuhan todistelun vastaanottamiseen myös ilmeet ja muu elehtiminen.
Samalla tapaa tuomari voi sallia esimerkiksi jutun televisioinnin. Myös Suomessa on lähetetty TV:stä pari juttua. Oikeudenkäyntejä ei ole tarkoitus karnevalisoida, vaan kuvaamisella edistetään prosessin julkisuuden tavoitteita.
”Perp walk”
Yhdysvalloissa harrastetaan usein perp walk -nimellä tunnettuja epäiltyjen kävelyttämisiä tiedotusvälineiden edessä. Esimerkiksi John F. Kennedyn murhasta epäiltyä Lee Harvey Oswaldia kävelytettiin TV-kameroiden edessä useita kertoja. Lopulta epäilty ammuttiin kävelyttämisen aikana.
Oikeudenkäynnin julkisuus ei ole osa mahdollista tulevaa rangaistusta vaan keino turvata oikeudenkäytön lainmukaisuutta. Esimerkiksi Tennesseessä ja Alabamassa rangaistukseen liittyy usein erillinen yhteisöllinen häpeäosuus ja tuomittujen nimet sekä kuvat julkaistaan säännöllisesti paikallislehdissä. Tämä ei toteuta enää julkisuudelle asetettuja tavoitteita, vaan kysymys on jostain muusta.
Häpeäpaalut historiaan
Suomesta häpeärangaistukset poistettiin 1894 voimaan tulleella rikoslailla. Tätä ennen etenkin kirkkokuriin kuului jalkapuurangaistukset ja rikosoikeudellisella puolella muun muassa häpeäpaaluun sitominen. Häpeä kuitenkin vaikeutti tuomitun elämää yhteisössä. Samalla tapaa nykymaailmassa kasvojen peittäminen saattaa helpottaa tuomion kärsimisen jälkeistä siviiliin paluuta. Myös tällä kaappaajalla on edessään mahdollisimman normaalin elämän käynnistäminen oletettavan vankeusrangaistuksen jälkeen. Tärkeä asia sekin.
Nykypäivän järjestäytyneissä ja vakaissa oloissa oikeudenkäyntien seuraaminen ei Suomessa näytä kiinnostavan juuri ketään. Esimerkiksi Lontoon perinteikkään rikostuomioistuimen Old Baileyn lehterit pullistelevat virkkaavista kotiäideistä, mutta täällä tilanne on toinen: salit ovat pieniä ja silti tyhjillään. Oikeudenkäyntejä seuraavat uteliaat joutilaat hoitavat kuitenkin tärkeää tehtävää ja ovat yksi tae prosessin legitiimiydelle.
Tilaa olisi seurata kotimaisiakin juttuja, mutta tunnelmat mielenkiintoisista jutuista saadaan kuitenkin median kautta. Ehkä Common law -maiden aristoteelinen retoriikka tekee normaalijutuistakin viihdyttävämpiä.
Salaiset oikeudenkäynnit eivät kuulu vapaaseen demokratiaan, jossa julkisuus on pääsääntö. Esimerkiksi arkaluontoisia rikosjuttuja ja siviilijuttuja, joihin liittyy liikesalaisuuksia, käsitellään usein kuitenkin poikkeuksellisesti suljetuin ovin. Niin tässäkin tapauksessa. Tällöin rajoitetaan myös jutun asiakirjajulkisuutta ja tarkoituksena on suojata uhrin yksityisyyttä. Salainen oikeudenkäyttö sen sijaan on lähtökohtaisesti suljetun vallankäytön ja totalitarismin väline. Esimerkiksi Neuvostoliitossa oikeudenkäyntejä käytiin maan alla ja osa prosessiin hiippailleista ihmisistä katosi systeemin syövereihin.
YLE Uutiset / Timo Enroth