[näytä kuva: Näkymä YLE uutisten nettisivuista (YLE) ]
Kuvajournalismin historiassa kuningaslaji on ollut laadukkaista kuvista esteettiseksi kokonaisuudeksi taitettu kuvareportaasi. Verkossa kuvien sommittelu ja rajaukset tehdään usein välineen ehdoilla. Visuaalinen kerronta onkin netissä jonkinlaisessa murrosvaiheessa: julkaisu on helpottunut, mutta tekniikan hyödyntäminen ei ole vielä kovin luovaa.
Hakukoneyhtiö Google teki keväällä kulttuuriteon ja laittoi legendaarisen Life-aikakauslehden kuva-arkiston nettiin. Lopetetun Lifen arkistossa on noin kymmenen miljoonaa kuvaa, joiden joukossa on 1900-luvun kuuluisimpia valokuvia.
Aikamatka valokuvauksen historiaan paljastaa jotain nykyajasta. Kuvajournalismin kulta-aika oli ja meni, mutta ehkä valoa on myös tunnelin päässä - ja mihin tästä mennäänkään.
Latukoneella tehtyä latua
Netin uutissivustot päivitetään julkaisuohjelmilla, joihin on tehty valmiiksi tietty taitto ja kuvakoko. YLEn online-uutisten käyttämät kuvat ovat kokoa 480x270 pikseliä. Käytettävänä oleva aineisto joudutaan siis veivaamaan vaakatasossa olevaan suorakaiteeseen. Vaikea homma etenkin pystykuvia ajatellen.
Myös sivun kokonaistaitto on tehty kerralla valmiiksi ja tämän jälkeen valmiita sivuja vain päivitetään. Netissä sivun taitto on siis printtimedioihin verrattuna paljon kaavamaisempaa eikä päivittäistä sivujen sommittelua juuri tehdä.
Kulta-aika: Life ja Suomen Kuvalehti
Moderni kuvareportaasi syntyi 1920-luvun Saksassa. Markkinoille tuli pieni ja helppokäyttöinen kinofilmikamera ja elokuvien kerronta vaikutti kuvalehtien taittoon. Samaan aikaan Suomen Kuvalehti oli nimensä mukainen kuvalehti. Kuvatarjonnan ollessa pienempi lehti pärjäsi kuvareportaaseilla, jotka toivat lukijalle tietoa ja tunnelmia.
Vuonna 1936 perustettu Life teki määrätietoisesti yhden valokuvaajan kuvaamia kantaa ottavia kuvaesseitä. Lifellä oli varaa lähettää vuosiksi valokuvaaja pureutumaan tiettyyn aiheeseen. Nykyisten kansainvälisten konfliktien lyhentymisellä sekä hyvän ja pahan välin hämärtymisellä on varmasti joku vaikutus kantaa ottavaan sotakuvaukseen.
Aikaisemmin kuvarepparin hienoin muoto olikin esimerkiksi Vietnamin sodasta kertovat aikakauslehtien usean aukeaman hienosti taitetut kuvakokonaisuudet. Nykyään kuvissa määrä korvaa laadun ja esimerkiksi Suomen Kuvalehti panostaa kuvajournalismin sijaan journalismiin yleensä.
Videota sen olla pitää
YLEn online-uutiset päivitetään Escenic Content Studio -ohjelmalla ja lopputulos on visuaalisesti varmaa, mutta tylsää. Layout on päivittäisessä uutistyössä käytännössä aina sama. Vakioidussa taitossa on kiistattomana etuna sen helppous niin tekijälle kuin lukijallekin. YLEn nettisivujen kohderyhmä on mahdollisimman laaja, ja viestintä on selkeintä ilman liikaa revittelyä.
Uutiskuvien pääpainon siirryttyä televisioon still-kuvaajat ovat nostaneet profiiliaan tekemällä yksittäisistä kuvista enemmän taidevalokuvan kaltaisia. Uutiskuvalla voi tietoisestikin leikitellä esimerkiksi taidehistorian esikuvien kanssa. Näin katsoja saadaan viipymään kuvassa ja informaation ohella saadaan myös elämys. Pysäytetyn kuvan äärelle on helppo pysähtyä.
Toisaalta on niitä hienoja elokuvamaisia kamera-ajoja uutisvideossakin. Esimerkiksi TV-Uutisten kerronnassa yksittäiset videonpätkät menevät kuitenkin helposti ohi. Videoklippien ääreen voi pysähtyä vaikkapa YLEn Areenassa tai Nelosen ruutu.fi:ssä.
Kuvatoimittajat Jyrki Lyytikkä ja Mikko Kuusisalo ovat tehneet kesällä ajankohtaisia kuvareportaaseja melko vähin aineksin animoimalla kuvat liikkeeseen ja liittämällä esitykseen musiikkia ja otsikkotekstit. Periaatteessa lopputuloksena on laadukkaista stillkuvista tehty video. Lopputulos on teknisesti melko yksinkertainen, mutta silti jo uusien värkkien useita mahdollisuuksia yhdistelevä teos.
Paluu menneeseen vai jotain vielä parempaa?
Kuvakerronnan latistuminen saattaa liittyä yleiseen nettikerronnan sirpaloitumiseen. Nopean reagoinnin tyylilaji on helposti uutistoimistomainen, mutta lukijat kaipaavat kuitenkin myös nettiin laajemmin toimitettua sisältöä. Printtimedioiden kilpailuvaltti tämä on jo selkeästi.
Netin jäykästä kuvakerronnasta on matkaa takavuosien komeisiin kerronnallisiin kokonaisuuksiin. Ohjelmistojen kehittyessä helpommiksi kuvatoimittajilla on kenties aikaa keskittyä myös sivun taiton tekemiseen. Samalla myös käyttöliittymiin liittyvän lukutaidon tulee kehittyä. Kohta sata vuotta vanhasta kerronnasta tulisi mennä netin monimediaalisilla välineillä laadussa reippaasti ohi.
YLE Uutiset / Timo Enroth