[näytä kuva: Wetten Dass-ohjelman vetäjä Thomas Gottschalk kuorrutettiin sinapilla v. 2008. (DANIEL KARMANN /EPA) ]
Saksan kahden yleisradioyhtiön televisiokanavat ovat tarjonnaltaan todellisia mediajättiläisiä. Parinsadan euron lupamaksulla näkee nelisenkymmentä kanavaa, mutta samalla joutuu hyväksymään mainokset.
Saksan 82 miljoonaa asukasta hemmotellaan Euroopan ehkä parhaalla ohjelmatarjonnalla. Yleisradioyhtiöiden ARD:n ja ZDF:n lisäksi kovimpien kaupallisten kilpailijoiden ohjelmakattaus kerää useiden miljoonien yleisön joka ilta. Miljoonia uppoaa myös itse ohjelmiin.
Kalleimmillaan kolmen tunnin suora lähetys saattaa maksaa miljoona euroa. Esimerkiksi Euroopan suurin televisio-ohjelma ZDF:n Wetten Dass maksaa juontajalleen 100 000 euroa lähetykseltä. Katsojiakin on tosin silloin ruudun ääressä ohjelman sisällöstä riippuen jopa 20 miljoonaa.
Kuten meilläkin, saksalaiset panostavat paljon urheilulähetyksiin. Yleisradioyhtiöiden Vancouverin lähetykset nähtiin jo täysin teräväpiirtoisina ja ensi kesän jalkapallon MM-kisat tulevat jälleen näyttämään televisio-osaamisen viimeisimmän tason. Saksassa osaamisella nokittelu on yhtiöiden välistä suurta hupia, sillä kaupallisetkaan kanavat eivät ole ihan köyhimmästä päästä.
Sponsori jakaa kustannukset
Myös Saksassa yleisradiotoimintaan kerättävällä maksulla katetaan paljon muutakin kuin muutama kymmenen yleisradioyhtiöiden televisiokanavaa. Jokaisen osavaltion alueella on oma yleisradioyhtiö, jolla kullakin on useita radiokanavia. Parhailla alueellisilla radiokanavilla on päivittäin kolme miljoona kuuntelijaa.
Netti näyttäisi Suomen näkökulmasta katsottuna kulkevan Saksan yleisradioyhtiöillä jälkijunassa, mutta siihen on syynsä. Saksassa yleisradioyhtiöt saavat julkaista netissä vain niitä uutisia, mistä on olemassa ääni- tai kuvauutinen myös radio- tai televisiokanavilla.
Suurimmat erot Suomen julkisen palvelun televisiotarjontaan ovat kuitenkin sponsoroidut ohjelmat sekä mainokset. Yleisradioyhtiöt eivät teoriassa saa kuitenkaan pätkiä ohjelmia mainoskatkoilla, eikä mainoksia suvaita myöskään enää parhaaseen katseluaikaan iltakahdeksan jälkeen.
Lupamaksuilla kokoon kaksi miljardia
Saksan yleisradiojättiläisten tuolia heilutellaan kuitenkin aika ajoin vähintään samalla innolla kuin Suomessakin. Satojen televisiokanavien puristuksessa saksalaiset ovat kuitenkin melko yksimielisiä siitä, että kaiken ohjelmaähkyn seassa yleisradiotoimintaa tarvitaan pitämään ohjelmien sisältö riittävän laadukkaana.
Maksajille yleisradiotoiminta aiheuttaa kuitenkin kipua. Branchendienst Kontakter -uutispalvelun maanantaina ilmestyvässä haastattelussa Rheinland Pfalzin osavaltion pääministeri ja yleisradiokomission puheenjohtaja Kurt Beck uhkaa yleisradioita mainonnan loppumisella.
Beckin visio yltää vuoteen 2017, jolloin Saksan yleisradioiden pitäisi olla mainoksettomia. Vaikka monia ajatus mainoksettomuudesta varmasti kiehtookin, mietitään nyt jo kauhulla, mitä sponsorituen loppuminen tarkoittaa tv-maksun suuruudelle tai vastaavasti ohjelmien laadulle. Lupamaksu ei näillä näkymin saa ylittää 20 euroa kuukaudessa, eikä moni saksalainen enempää mainoksettomuudesta varmasti maksaisikaan.
Lupamaksuilla kerättiin viime vuonna yli kaksi miljardia euroa. Suomessa summa oli 2008 reilut 370 miljoonaa.
Kerran aloitettua kilpailua ei voi lopettaa
Saksalainen lupamaksaja saa rahoilleen toistaiseksi hengästyttävän paljon vastinetta. Saksalaiseen tapaan asiaohjelmia on paljon ja ne analysoivat saksalaisella tarkkuudella asiat nopeasti puhki. Tarvitaanko kaikkea tätä, on sitten eri asia.
Yleisradioyhtiöiden viihdeohjelmissa vilisee maailmantähtiä. Saksankielinen Eurooppa on markkina-alueena niin houkutteleva, että juuri kukaan elokuva- tai musiikkimaailman tähdistä ei kieltäydy, kun kutsu studioon käy. Saksan kanavat näkyvät myös Itävallassa, Sveitsissä ja Italian Etelä-Tirolissa. Tämä tuo parhaille ohjelmille miljoonia katsojia lisää. Heistä vaan kukaan ei maksa Saksaan lupamaksuja.
Saksan merkittävimmät kaupalliset kanavat RTL ja Sat1 kuuluvat keskenään kilpaileviin konserneihin. Kaikki näyttävät jalkapalloa, kaikilta löytyy viihdeohjelmia ja kaikilla on uskottavaa uutistoimintaa. Kaupallisilla on verikoiran vainu. Niiden suurin haave olisi tilanne, jossa jalkapallon MM-kilpailut näkyisivät niillä.
Saksalainen televisiotuotannon epävirallinen sanonta kuuluu, että ”joka kerta kun ohjelma paranee 10 prosenttia, kaksinkertaistuvat ohjelman tuotantokustannukset”. Niinpä panostuksilla, joilla yleisradioyhtiöt lähtevät ensi kesän jalkapallon MM-kilpailuihin, pyörittäisi suomalaista yleisradiotoimintaa hamaan tulevaisuuteen.
Varaa sellaiseen toistaiseksi on, kun yleisradioyhtiöt saavat miljoonien korvaukset otteluiden yhteydessä olevista mainosblogeista. Ja kilpailu on varmistanut sen, että sitten viime kisojen ohjelmatuote on taas parantunut ainakin sen 10 prosenttia.
YLE Uutiset / Marcus Ziemann