[näytä kuva: Sinikukka Saari puhuu kirjansa julkistamistilaisuudessa (YLE) ]
Eurooppalaiset järjestöt katsoivat läpi sormien Venäjän laiminlyöntejä ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä1990-luvun puolivälissä. Näin arvostelee Ulkopoliittisen instituutin tutkija Sinikukka Saari. Nyt Venäjä ei edes teeskentele pyrkivänsä täyttämään lännen normeja tai noudattamaan allekirjoittamiaan ihmisoikeussopimuksia.
Kolme eurooppalaista järjestöä, Euroopan turvallisuusjärjestö Etyj, Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni ovat Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien pyrkineet edistämään ihmisoikeuksia ja demokratiaa Venäjällä.
Alku menikin lupaavasti, mutta jo vuonna 1996 tapahtui käännekohta. Presidentinvaalit menivät kaikkea muuta kuin rehellisesti, ja ongelmat vain pahenivat kolme vuotta myöhemmin pidetyissä parlamenttivaaleissa.
Viime vuosina Venäjän kanta vaalien ulkopuoliseen valvontaan on muuttunut täysin kielteiseksi, ja viime vuosina Ety-järjestön tarkkailumahdollisuudet Venäjän vaaleissa on käytännössä mitätöity.
Sinikukka Saaren mielestä Eurooppa saa syyttää epäonnistumisesta myös itseään. 1990-luvun alkupuolella sen tuki silloiselle presidentille Boris Jeltsinille oli itse asiassa poliittista. Samalla länsi katsoi Venäjän hallinnon epädemokraattisia otteita sormien läpi. Silloin asiaan olisi voitu vaikuttaa, nyt se on paljon vaikeampaa, Saari sanoo. Hän myöntää samalla, että kyse on jossain määrin jälkiviisaudesta.
Kannattaako Venäjää yrittää muuttaa?
Venäjän johto vetoaa nykyisin ihmisoikeus- ja demokratiakeskustelussa siihen, että lännen on väärin tuputtaa omia normejaan Venäjälle, jolla on omat tapansa.
Sinikukka Saari pitää tällaista vastahyökkäystä enemmänkin taktikointina kuin periaatteellisena pohdintana.
- Näin väittävillä ei ole perusteita sanoa, että nämä normit olisivat perimmiltään vieraita.
Venäjähän oli lisäksi itse Etyjin jäsenenä laatimassa vaaleja koskevia normeja. Venäjä on myös allekirjoittanut ihmisoikeusperussopimuksen, joka periaatteessa velvoittaa sitä, Saari muistuttaa.
- Nyt se ehkä haluaa vetäytyä näistä sitoumuksista.
- Toiset lännessäkin ovat olleet sitä mieltä, että kun vaikuttaminen on näin vaikeaa eikä siitä ehkä seuraa mitään hyvää, olisi ehkä parempi keskittyä esimerkiksi bisneksentekoon Venäjällä. Mutta jos näin tehtäisiin, eurooppalaiset järjestöt sahaisivat omaa oksaansa, Saari painottaa, sillä ihmisoikeudet ja demokraattiset normit ovat keskeinen osa näitä järjestöjä.
Mitä jäisi Etyjistä tai Euroopan neuvostosta jäljelle, jos ne ryhtyisivät välttelemään ihmisoikeuskysymyksiä Venäjän suhteen, tutkija kysyy retorisesti. Eurooppalaiset odottavat myös Euroopan unionilta arvojohtajuutta, ja EU:n kansainvälinen oikeutus heikkenisi, jos tästä livetään, Saari perustelee.
Hyviäkin tuloksia
Saari toteaa, että ehdottomasti hankalinta on ollut vapaiden ja demokraattisten vaalien edistäminen Venäjällä.
Mutta muissa kysymyksissä on edistytty merkittävästikin. Esimerkiksi maahan on perustettu ihmisoikeuksien valtuutetun instituutio. Myös kuolemanrangaistusten täytäntöönpano on käytännössä lopetettu jo vuonna 1996, kuten lännessä vaadittiin.
Millään demokratian osa-alueella kehitys ei ole kuitenkaan mennyt "virtaviivaisesti", eikä lopputulos ole ollut koskaan se mihin on pyritty. Joka kysymyksessä on soudettu ja huovattu. Todellisuus Venäjällä on ollut mutkikkaampaa kuin mitä eurooppalaiset järjestöt vielä 15 vuotta sitten luulivat, sanoo Saari.
UPI:n tutkija Sinikukka Saaren tutkimus ilmestyi äskettin Isossa-Britanniassa nimellä "Promoting Democracy and Human Rights in Russia".
Paavo Haltsonen, YLE Uutiset