[näytä kuva: Itävaltalaislehden etusivu, jossa kerrotaan katolisissa kouluissa paljastuneista lasten hyväksikäyttötapauksista. (Reuters-TV) ]
Saksan ja Itävallan katolisissa kouluissa paljastuneet lasten hyväksikäyttötapaukset puhuttavat maiden lehdistöä. Monissa kirjoituksissa pohditaan, miksi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja rajua kurittamista on tapahtunut juuri katolisissa kouluissa.
Keski-Euroopan saksankielissä maissa sadat ihmiset ovat kertoneet, kuinka he joutuivat lapsina seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi katolisissa sisäoppilaitoksissa, kouluissa, kuoroissa ja lastenkodeissa. Seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi lukuisat uhrit ovat kertoneet erittäin rajusta kurittamisesta ja nöyryyttävistä kasvatusmenetelmistä. Nämä katolisten oppilaitosten hyväksikäyttötapaukset ovat ravistelleet Saksaa ja Itävaltaa viime viikkoina. Arvostelijoiden mielestä katolisen kirkon vaikea suhde seksuaalisuuteen on osaltaan mahdollistanut hyväksikäytön.
Kolumnisti Michael Amon, Die Presse
Keskustelussa ei nähdä metsää puilta. Hyväksikäyttöjen syy ei ole pappien selibaatti tai aikuisten homomiesten vinoutunut seksuaalisuus. Kyse on sairaan instituution oireista. Instituution, joka 2000-vuotisen historiansa aikana on systemaattisesti torjunut rehellisen suhtautumisen seksuaalisuuteen. Lisäksi tämä vinoutunut suhtautuminen seksuaalisuuteen on ollut katolisen kasvatuksen keskeinen elementti. Omassa sisäoppilaitoksessani kasvatusmenetelmiin kuului kaikenlainen seksuaalinen nöyryyttäminen. Lapset pakotettiin häpeästä huolimatta yhteissuihkuihin aikuisten valvovien silmien alla, ja suihkun jälkeen oli pakko juosta alastomana käytävää pitkin. Käytävän varrella uhkasivat kasvattajien rangaistukset kuten potkut ja lyömiset. Ei mennyt päivääkään ilman selkäsaunoja kun meistä yritettiin kasvattaa kunnollisia kristittyjä.
Kirkon on tunnustettava, että tässä järjestelmässä jokainen oppilas oli uhri. Ja että rikoksentekijät käyttivät seksuaalisuuden tukahduttamista ja kirkollista mahtiasemaansa omien himojensa tyydyttämiseen. Nyt ei riitä, että yksittäisistä uhreista huolehditaan. Jos katolinen kirkko haluaa säilyttää uskottavuutensa, sen on tehtävä tiliä siitä, miten se on käyttänyt seksuaalisuuden tukahduttamista ja väkivaltaa asemansa vahvistamiseen. Sen myötä monet ongelmat, kuten selibaattikysymys, ratkeaisivat itsestään.
Kolumnisti Katja Irle, Frankfurter Rundschau
Päivittäin tulee ilmi uusia hyväksikäyttötapauksia, joten se on ollut systemaattista. Paljastusten myötä keskustellaan pitkään tarvituista uudistuksista, jotka ainakin teoriassa voisivat ulottua jopa selibaattisäännösten lieventämiseen. Se ei tietenkään estäisi seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta voisi ainakin ihannetapauksessa johtaa katolisen seksuaalimoraalin ja homoseksuaalikammon uudelleen arviointiin - ja sitä myötä suurempaan läpinäkyvyyteen.
Samankaltaista keskustelua kaivataan myös osassa saksalaista vaihtoehtopedagogiikkaa. Maallisessa Obenwaldin eliittisisäoppilaitoksessa paljastuneissa räikeissä hyväksikäyttötapauksissa rikos oli hyvin samankaltainen: kyse oli luottamuksen, auktoriteetin ja valta-aseman väärinkäytöstä. Ja kaikkialla vaiettiin, peiteltiin ja vähäteltiin. Lasten ja nuorten kehoja ja mieliä ei tuhottu vain käsittämättömillä teoilla. He ovat joutuneet kantamaan raskasta taakkaansa koko elämänsä ajan muiden vaikenemisen takia. Nyt on välttämätöntä keskustella lasten ja opettajien hienovaraisesta kanssakäymisestä. Onko elämän ja opetuksen yhtenäisyyden maine nyt pilattu ja onko hyvä opettaja vain sellainen, joka pitää etäisyyttä? Tätä opettajien on syytä pohtia ja lopettaa vaikenemisensa.
Kolumnisti Matthias Drobinski, Süddeutsche Zeitung
Hyväksikäyttöskandaali koskettaa myös katolisen kirkon johtajaa, paavia. Nykyinen paavi Benedictus XVI eli Joseph Ratzinger toimi Münchenin ja Freisingin arkkipiispana, kun seksuaalisen hyväksikäytön takia Müncheniin siirretty pappi pääsi sielunhoitotyöhön ja käytti seksuaalisesti hyväkseen nuoria. Ei ole selvää, tekikö nykyinen paavi tuolloin virheitä. Münchenin tapaus joka tapauksessa osoittaa, miten syvään kriisiin katolinen kirkko on joutunut. Kirkko on kriisissä, koska se vaikeni niin pitkään ja sääli itseään sen sijaan, että olisi auttanut uhreja. Se on kriisissä, koska se ei myönnä, että pappisvirat ja luostarilaitos houkuttelevat miehiä, joilla on vaikeuksia seksuaalisen identiteettinsä kanssa. Ja nyt kriisi koskettaa jo paavia itseään.
Kolumnisti Kordula Doerfler, Berliner Zeitung
Paavi on toki tuominnut hyväksikäytön useampaan otteeseen vastenmielisenä rikoksena. Mutta se ei riitä enää. Häneltä odotetaan nyt selkeitä sanoja ja anteeksipyyntöä. Sitä eivät odota vain miljoonat katolilaiset, vaan ennen kaikkea uhrit, jotka ovat joutuneet kantamaan henkistä vammaansa koko ikänsä ja vasta nyt, vuosikymmenien kuluttua, uskaltavat kertoa julkisesti kokemastaan. Kirkon on vihdoin käsiteltävä kriisiä, jos se haluaa säilyttää uskottavuutensa. Ja siihen kuuluu myös selibaatin lakkauttaminen. Pappien naimattomuus ei tietenkään aiheuta pedofiliaa, mutta se vetää puoleensa nuoria miehiä, joilla on ongelmia seksuaalisuutensa kanssa ja se saa aikaan salaisuuksien ilmapiirin, joka mahdollistaa hyväksikäytön.
YLE Uutiset, Minna Pye