[näytä kuva: Mies terässulattamolla. (YLE) ]
Ruotsissa 3,2 miljoonaa ruotsalaista palkansaajaa jää lähiviikkoina sopimuksettomaan tilaan ja lakkoja on odotettavissa, jollei pikaisesti saada aikaan sopua tupo-neuvotteluissa.
Ruotsi on yllättynyt ja hämmentynyt siitä, että näin monen palkansaajan kohdalla sopimus on katkolla samaan aikaan.
Harvinainen tilanne kutkuttaa neuvottelijoita pöydän molemmilla puolin, sillä takataskussa on kummallakin asioita jotka pitäisi hoitaa nyt kun kerran sopimuksia aletaan kirjoittaa nippukaupalla. Neuvottelut ovatkin jääneet junnaamaan paikalleen kun periaatteista ei ole päästy yksimielisyyteen.
Ensimmäisenä Ruotsissa työtaistelutoimet aloitti kaupan ala. Ylityökiellolla alkanut kampanja jatkuu mitä todennäköisimmin ensi maanantaina jätettävällä lakkovaroituksella. Se lakko alkaisi juuri pääsiäisen alla ja kirpaisisi yhteen kolmesta ”kauppapyhästä”; joulu, pääsiäinen ja juhannus. Kaupan alan työnantajajärjestöä on Ruotsissa pidetty kaikkein haluttomimpana riitelijänä, mutta nyt sitä painostaa työnantajien keskusjärjestö, joka ilmeisesti haluaisi, että ulkomaankaupasta riippuva teollisuus solmisi ensin sopimukset sille tasolle, jota muutkin noudattaisivat.
Kaupan mahdollisella työtaistelulla on sellainen ruotsalaispiirre, että se on tarkoitus kohdistaa vähittäiskaupassa K-ketjua vastaavaan itsenäisten kauppiaiden Ica:an. Ay-liikettä ja demareita lähellä oleva osuuskauppaketju Coop jäisi näin lakon ulkopuolelle. Lakkoa ei olekaan juuri käytetty markkinointikeinona aiemmin, ei tule ainakaan mieleen.
Vanhojen työmarkkinamiesten mukaan euroista, kruunuista ja äyreistä päästään aina sopuun. Kahvia ja tupakkia vaan kuluu eri lailla kussakin neuvottelussa. Työntekijät tietävät, että sopimus ei anna vaadittua 2,7 prosenttia ja työnantaja on tullut jo nollatarjouksestaan 0,7 prosenttiin. Reaalipalkkojen nousu halutaan turvata molemmin puolin nyt kun talous on elpymässä. Palkkaa pitää olla sen verran, että iloiset ostajat saavat pyörät pyörimään. Saabin 100 000:n auton vuosittaisesta myyntitavoitteesta uupuu enää 70 000, ihan esimerkiksi.
Palkasta varmaan päästään sopuun, vaikka neuvottelijoiden yöunet ovatkin jääneet viimeisen kuukauden aikana vähiin. Periaatteet ovatkin kovempi pala.
Nyt kiistellään henkilöstöpalvelualan ehdoista. Kyseessä ovat firmat, jotka vuokraavat henkilökuntaa yrityksille. Näitä alkoi nousta Ruotsissa 90-luvun alkupuolella mutta työmarkkinaongelmaksi ne tulivat varsinaisesti aivan viime vuosina. Ruotsissa on noudatettu varsin kirjaimellisesti työllisyyttä turvaavaa lakia, LAS. Sen mukaan irtisanomistilanteissa viimeksi tullut lähtee ensimmäisenä ja jos yrityksessä ilmenee työvoiman tarvetta 9 kuukauden aikana irtisanomisesta kyseinen irtisanottu saa työnsä takaisin. Sama 9 kuukauden sääntö pätee koti-Suomessakin.
Täällä Ruotsissa irtisanomiset ovat yleisempiä kuin 200 vuotta sitten irronneessa ”Itäisessä valtionpuolikkaassa”, sillä lomautukset mahdollistava rahasto loppui 1994 silloisen porvarihallituksen päätöksellä. Näin ollen työmarkkinoiden joustavuutta etsitään vuokraduunariyrityksistä.
Työnantajille nämä henkilöstöpalveluyritykset antavat mahdollisuuden joustaa tuotannossa. Kun nykyisin ei tuoteta tavaraa varastoihin, niin pienikin suhdannetöyssy tuntuu yrityksessä. Oma henkilöstö kannattaa pitää pienenä kun lomauttaakaan ei saa, ja tarvittaessa tulee paikalle nopeasti vuokrafirman koulutettua väkeä.
Työntekijäpuolta korpeaa kuitenkin se, että – sanotaan vaikka hitsaajat Leif Svensson ja Pekka Kolehmainen Olofströmistä – jotka on irtisanottu työn vähyyden takia tulevatkin omalle Kempin hitsausasemalleen takaisin duunarivuokraajan haalareissa. Hitsaajat saavat aiempaa pienempää palkkaa mutta enemmän kuin kortistossa, työnantaja joutuu maksamaan hitsareista enemmän kuin ennen mutta voi myös lopettaa työsuhteen kun tilaus on toimitettu.
Tämä duunariliisaus on nyt kynnyskysymyksenä Ruotsin laajoissa työehtosopimusneuvotteluissa. Sopua ei ole ihan heti näköpiirissä kun kyseessä ovat periaatteet.
Jo kolmekymmentä vuotta sitten päätin, että en syö elämäni aikana yhtään piparkakkua ja juon kahviakin vain juhlaillallisen päätteeksi. Tämä periaate syntyi viikoista jolloin istuin vuorokaudet ympäri kollegojen kanssa Ruotsin työnantajaliiton kellaritilassa, jossa ei ollut muuta tarjolla kuin piparkakkuja ja kahvia. Odottelimme työehtosopimuksen valmistumista.
Perinnettä joulupipareiden tarjoamisesta pääsiäisen tienoilla pidettävien työmarkkinaneuvottelujen yhteydessä en ole vielä kyennyt selvittämään.
Perinnettä kohtuullisesti kunnioittaen otan kuitenkin mukaani ensi viikon neuvotteluihin voileipiä ja vissypullon.
YLE Uutiset / Petteri Väänänen, Tukholma