Yleisradion ohjelmien suomennoksista vastaa 12 vakituista ja satakunta freelancer-kääntäjää. Suomentajatoimittaja Marjaana Kulovesi listaa huonon käännöksen tunnusmerkkejä.

-Ruudussa voi olla liikaa tekstiä. Silloin näkee, että kääntäjä ei ole joko ehtinyt tai osannut tiivistää. Myös ajastus saattaa heitellä. Teksti ei saa roikkua ruudulla liian pitkään tai välähdellä liian nopeasti.

Audiovisuaalisten ohjelmien kääntämisen vaatimukset nousivat esiin kun Nelonen Media Oy päätti kilpailutuksen jälkeen ostaa käännöksensä monikansalliselta AV-käännöstoimistolta suomalaisen yrityksen sijaan. Samalla loppuivat työt 60 kääntäjältä. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitossa ollaan huolissaan AV-alan kilpailutuksen vaikutuksesta suomen kieleen ja kääntäjien palkkioihin, kertoo puheenjohtaja Liisa Laakso-Tammisto.

-AV-käännökset ovat eniten luettu käännösten laji. Näin ollen näkyviin tuleva kieli on todella merkittävä. Kääntäjät luovat meille sitä suomen kieltä, jota me käytämme keskenämme. Kielitaito ei ole sama kuin käännöstaito. On aika yleistä kuvitella kliseemäisesti, että kun on ollut vuoden vaihto-oppilaana Amerikassa niin voi alkaa kääntäjäksi.

Amatöörikääntäjät polkevat palkkatasoa alas

Tyypillisiä amatöörikääntäjiä ovat kielten opiskelijat tai ulkomailla asuneet suomalaiset. Samalla he polkevat alan palkkatasoa. Halvan käännöksen ostaminen ei ole lopulta tilaajankaan etu, sillä onnistunut käännös viimeistelee katsomiskokemuksen, sanoo Ylen suomentajatoimittaja Marjaana Kulovesi.

-Kaikki eivät edes tajua katsovansa ulkomaisia ohjelmia, jos ne ovat hyvin spiikattu. Jotkut luulivat, että Jarmo Heikkinen tekee itse luonto-ohjelmien tekstit, kun hän on niin hyvä lukija. Eivät he lue sieltä, että Esko Vertanen on tehnyt käännöksen. Mutta jos siellä ei olisi hyvät tekstit pohjalla, niin Jarmo Heikkisenkin olisi paljon vaikeampi saada lukemaansa kuulostamaan niin hyvältä.