Suurin osa vangeista saatiin itärajan suurista mottitaisteluista Suomussalmelta, Kuhmosta, Lemetistä ja Uomaalta. Sotavankeja pidettiin seitsemässä leirissä eri puolilla Suomea sekä kaupunkien vankiloissa. Upseerit ja politrukit pyrittiin pitämään erillään miehistöstä, ja johtoportaalle pidettiin kovempaa kuria. Politrukit eivät esimerkiksi päässeet joka päivä ulkoilemaan kuten miehistö.

Osapuolten näkemykset venäläisvankien kohtelusta ovat ristiriitaisia. Suomalaisten mukaan sotavangeille annettiin 2/3 osaa suomalaisen sotamiehen muona-annoksesta. Neuvostoliittoon palanneet sotavangit ovat puolestaan kertoneet nähneensä nälkää.

Myös lääkintähuollon toimivuudesta on erilaisia näkemyksiä. Suomalaiset kertovat kohdelleensa sairaita ja haavoittuneita vankeja inhimillisesti ja samaa mieltä on myös moni suomalaissairaalassa hoitoa saanut neuvostovanki. Osa Neuvostoliittoon palanneista vangeista on kuitenkin kertonut, ettei heitä hoidettu käytännössä lainkaan ja pahoin haavoittuneita tapettiin morfiiniruiskeilla. Suomalaiset ovat tunnustaneet yksittäisiä tapauksia, joissa vankeja on ammuttu tai kohdeltu julmasti, mutta pääosin vankeja kohdeltiin hyvin. Talvisodan aikana sotavankeudessa kuoli 113 sotavankia.

Ristiriitaiset tiedot vankien olosuhteista johtuvat sotavankien tilanteesta, jossa he lausuntojaan antoivat. Suomessa monet vangit antoivat kuulusteluissa lausuntoja, joita arvelivat suomalaisten haluavan kuulla. Palattuaan kotimaahansa he pyrkivät samoin keinoin suojelemaan itseään.

Rauhansopimuksen jälkeen vangit palautettiin Neuvostoliittoon valtiollisen poliisin NKVD:n haltuun. Sotavankien vaihtaminen tapahtui pääasiassa Vainikkalan asemalla. Neuvostoliittoon palasi kaikkiaan 5 465 sotamiestä ja upseeria (Suomeen jäi 70 – 100 vankia). Sotavankien leirielämä ei loppunut siihen, vaan heidät siirrettiin myös kotimaassaan vankileirille petturin leiman saaneina. Leireillä tutkittiin vangitsemiseen johtaneita tapahtumia sekä käytöstä Suomen vankileireillä.

Kuulusteluiden jälkeen noin 150 sotavankia tuomittiin kuolemaan, 450 vapautettiin ja loput noin 4 300 tuomittiin 5 – 8 vuodeksi pakkotyöleirille. Useimpien vankeus loppui Saksan hyökkäykseen kesällä 1941, jolloin heidät siirrettiin itärintaman taisteluihin.