Jyväskylässä lauantaina tarkastettava lääketieteen väitös osoittaa, että liikunta edistää keski-ikäisten miesten luottamusta tulevaisuuteen.

Lääketieteen lisensiaatti Maarit Valtosen väitöksestä käy myös ilmi, että toivottomuudella on lisäksi vahva yhteys metaboliseen oireyhtymään, joka puolestaan altistaa sydän- ja verisuonisairauksille ja tyypin 2 diabetekselle.

- Niillä, joilla oli toivottomuuden tunteita oli myös yli tuplasti metabolista oireyhtymää. Tulokset korostavat jälleen kerran liikunnan kokonaisvaltaista merkitystä terveydelle. Liikunnan edistämiseen täytyy panostaa myös tulevaisuudessa - se on edelleen yksi halvimpia lääkkeitä, kertoo Valtonen.

Valtosta yllätti, että tutkimuksessa ilmi tullut yhteys liikunnan ja tulevaisuuden uskon välillä oli niin vahva. Liikunnan myönteisistä vaikutuksista henkiseen hyvinvointiin kertovat toki aiemmatkin tutkimustulokset.

- Kyllä tulos oli taas itsellekin lääkärin työhön muistutus, että kontakti potilaaseen ja muistutus näistä asioista on äärimmäisen tärkeää, sanoo Valtonen.

Toivottomuus vie elämästä näköalat

Toivottomuudella on Valtosen mukaan vahvoja kielteisiä yhteyksiä fyysiseen terveyteen, sairaudesta paranemiseen ja sairauden hoitoon sitoutumiseen.

-Toivottomuushan on sitä, että ihminen on menettänyt toivonsa itsensä ja tulevaisuutensa suhteen. Hän ajattelee, että sillä mitä itse teen ei ole merkitystä siihen mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tässä tutkimuksessa miehillä, jotka liikkuivat säännöllisesti oli vähemmän toivottomuuden tunteita.

Liikunta vaikuttaa mieleen monella tavalla.

- Me ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä edes liikuntamuotojen välisiä eroja. Liikunnan hyvää tekevä voima on monitekijäinen asia. On saatu viitteitä siitä, että liikunta vaikuttaa muun muassa stressihormonitasoihin ja elimistön tulehdustiloihin. Toisaalta tiedämme, että on myös sosiaalisia tekijöitä: ihminen, joka harrastaa liikuntaa saa ehkä enemmän sosiaalisia kontakteja. Liikunta parantaa minäkuvaa ja vaikuttaa psyykeen.

Valtonen kertoo, että hyvän mielen saadakseen ei välttämättä tarvitse ihan mielettömästi rehkiä.

- Jos ihminen ei ole liikkunut aikaisemmin, niin puoli tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa voi jo olla hyvä. Ihminen, joka on liikkunut paljon, voi tietysti tarvita enemmänkin.

Yhteiskunnalta penätään terveyspanostuksia - entä itseltä?

Valtonen kertoo, että nykyään on melko ristiriitaista, että moni vaatii yhteiskunnalta terveydenhoidon asettamista ykkössijalle, mutta ei välttämättä itseltään.

- Toivoisin, että ihmiset heräisivät ajattelemaan omia ratkaisujaan. Puolisen tuntia päivässä liikuntaa, joka vähän hengästyttää ei vaadi kovin paljon. Elämässä on kosolti asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voimme vaikuttaa. Tässä mielessä jokaisen pitäisi ottaa liikuntaa omaan päivittäiseen ohjelmaan. Kun on hyvässä psyykkisessä ja fyysisessä kunnossa jaksaa paremmin myös työelämässä.

Edes lääkäri ei kuitenkaan voi pakottaa liikkumaan.

- Ylhäältä päin käskyttäminen ei yleensä toimi. Pitäisi yhdessä miettiä, mikä olisi mieluisin liikuntamuoto ja laittaa kullekin realistisia tavoitteita omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kyllä peiliin täytyy katsoa ja miettiä omia arvoja.

Valtosen väitöstutkimus on osa Itä-Suomen Yliopiston laajaa väestöpohjaista Sepelvatimotaudin Vaaratekijätutkimusta. Tutkimuksessa kartoitettiin 2682:n, tutkimuksen alkaessa 42-60 -vuotiaiden miesten masennusoireita kyselylomakkeilla, määritettiin sydän- ja verisuonitauteihin liittyvät riskitekijät, arvioitiin liikunta-aktiivisuus sekä mitattiin kestävyyskunto. Seurantatutkimukset suoritettiin 4 ja 11 vuoden kuluttua.