Korpisaaren perheessä oli kuusi lasta, joista vanhin oli viidentoista. Isä oli rautatieläinen. Ja lapsia oli muissakin talon perheissä vähintään kuusi.

Kaikkein suurin hämmästyksen aihe oli vesivessa, jota lapset ihmettelivät ja vetivät vipua yhä uudelleen, muistelee Korpisaari.

- Isä ja äiti olivat ihmeissään meidän kanssa, kun lapset keksivät tämän uuden leikin, kertoo nyt 95-vuotias Laila Korpisaari.

Leivintupa ja puulaatikot

Tuohon aikaan talossa oli jo keskuslämmitys. Myös yhteinen leivintupa, jossa perheet leipoivat leipänsä. Yhteinen oli myös sauna.

Kaikilla perheilla oli oma puulaatikko polttopuuta varten, koska ruoka valmistettiin puuhellalla. Jääkaappia ei ollut, maitoa haettiin sen verran että se ei ehtinyt pilaantua.

Asunto oli suuri: keittiö ja kaksi huonetta.

Urheilua ja musiikkia

Perhe harrasti musiikkia. Vanhempi veli oli suojeluskunnan ja rautatieläisten soittokunnassa ja Laila itse liittyi partioon 12-vuotiaana. Harrastuksia oli paljon.

Valtiontalossa asui myös Isä-Järvinen, jolla oli neljä poikaa. Heidän kanssaan urheilimme lähistön naapurin tyhjallä tontilla.

Isä-Järvinen oli tarkka mies, joka toivoi pojistaan olympiavoittajia. Kolme saikin kultaa.

- Me tytöt ihailimme varsinkin Mattia.

Viimeisenä olympiakultaa veljeksistä toi Aki Järvinen kymmenottelussa. Aki kuoli sittemmin talvisodassa lentokoneen syöksyttyä maahan.

Maisema muuttuu

Tammelan puistokadulla laskettiin mäkeä.

- Ei siellä mitään yliopistoja ollut. Puutaloja oli paljon ja paljon niitä hävisikin, kun uutta rakennettiin.

Puistoja oli ylä-, keski- ja alapuisto.

- Siellä riiusteli myös Kalle Kaihari, jonka romanssia nuoret tytöt seurasivat kiinnostuneina. Ihastuksen kohteesta tuli sitten Kallen vaimo.

Vähitellen maisema muuttui. Isä jäi eläkkeelle ja muutto Toralinnasta oli edessä. Siskoja ja veljiä meni jo naimisiinkin.

Laila Korpisaari oli tuohon aikaan mukana jo Tampereen Naislaulajissa, joka perustui osittain sota-aikaiseen lottakuoroon. Sen mukana Laila kiersi monet esiintymispaikat ristiin rastiin Suomea.