Nimim. "miesten puolesta vihainen" kirjoitti todella oivaltavan kommentin sukupuolten välisistä suhteista, valtataisteluista ja yhteisöllisestä itsekkyyskulttuurista. Hyvä, että ajattelevia naisiakin on vielä olemassa. Harmi, että heitä ei vain juuri näy julkisessa keskustelussa, sananvaltaa käyttämässä. Harvoin näkee, että joku ymmärtää asioita noin hyvin myös sen vastakkaisen sukupuolen kannalta.

Se mitä tässäkin kommenttilistassa on varsin yleistä on se että mitä tahansa mies sanoo, vähätellään alas ja mitättömäksi. Mies jostain syystä on aina helpompi esittää suurena pelottavana ja pahana petona ja nainen uhrina joka ei koskaan tehnyt mitään väärää tai että ei ainakaan kykenisi yhtä pahaan tai pahempaan kuin mies.

Koko suomalainen yhteiskunta seisoo naisen puolella. Kannatan todellista tasa-arvoa, en toisen sukupuolen polkemista mitä ihmeellisimmin verukkein. Mutta totuus on että suomalaisen miehen väkivallasta tehdään suuri numero ja naisesta maalataan puhdas enkeli. Asia ei vain yksinkertaisesti ole niin.

Luvut puhuvat puolestaan, miehiä pahoinpidellään vähintään yhtä paljon kuin naisia. Sen sijaan naisille on turvaverkkoja jonne voi mennä, heidän esiinastumistaan kannatetaan. Miehelle sen sijaan opetetaan kehdosta saakka että ei saa olla heikko ja ei saa itkeä jne, joten onko ihme että miehet eivät edes harkitse astumista esiin. Jos näin tekee, sitten nauretaan, vähätellään, sen lisäksi että kunnon verkostoja ja apua ei ole miehille edes tarjolla. Nykymenossa nimenomaan mies on mukautunut siihen mitä hänen pitäisi olla, ja skitsofreenisen taipuisa hänen tulisi olla. On totta, että nainen on mukautunut ajansaatossa myös miehen vaatimuksiin, en mitenkään vähättele sitä puolta asiasta. Mutta sekö siis oikeuttaa naisen nykypäivänä tapahtuvan väkivaltaisen käytöksen? Ei todellakaan oikeuta, ei sen vertaa kun se on ikinä oikeuttanut miehenkään väkivaltaa. Se että nainen on kooltaan pienempi ei tarkoita sitä että hän ei kykenisi olemaan yhtä lannistava niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minulla on siitä malliesimerkki naapurissani. Väkivalta on molemminpuolista ja myllyyn vettä molemmat sukupuolet.

Niin kauan kuin Karpelan tapaiset itse väkivaltaisen miehen kanssa olleet, kapeanäköiset poliitikot puhuvat vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja miesten osa unohdetaan täysin, ei tästä maasta sellaista asiaa löydykään kuin tasa-arvo.

Naiset ovat tänä päivänä äänekkäämpiä oikeuksiensa puolustajia, koska yhteiskuntarakenne ja kotikasvatus on siihen johtanut. Heille on ollut jo pitkään sallittua puhua suunsa puhtaaksi. Naiset muka vaativat oikeuksiaan. Niin, he vaativat materiaalisia oikeuksiaan, sen päälle että omaavat jo henkiset oikeudet. Missä se tasa-arvo toteutuikaan? Miesten hiljaisuudessa? Siinä että nyt nainen saa olla johtaja? Tasa-arvo koskee molempia sukupuolia, ei vain toista.

Minusta on lähes naurettavaa, että edes puhutaan tasa-arvosta, kun tässä yhteiskunnassa on jo kauan tiedetty miten syrjään heitetty suomalainen mies on. Ja joku mainitsi tästä henkisestä väkivallasta, sehän on sataprosenttinen totuus että naiset katsovat oikeudekseen että "niinä päivinä" saa olla ihan juuri niin v-mäinen kuin huvittaa. Ja kysyn vaan että millähän oikeudella? Ei tainnut olla se sinun työtoverisi, puolisosi tm sijaiskärsijä se joka sinulle munasarjat ja vaginan antoi. Joten minun silmissäni yksikään nainen ei saa helpotuksia huonojen päivien avulla voidakseen kohdella muita henkisesti kaltoin. Päinvastoin, ehdotan miehille lain voimalla taattua huonoa päivää kerran kuukaudessa, jolloin saa oikein sihistä ja ärsyttää ja olla epälooginen ja v-mäinen naiselle. Ja sekin olisi taas ihan vaan sitä tasa-arvoa, eikö vaan?

Mies ei kerro kohtaamastaan väärästä, koska yhteiskunta olettaa että hänen pitää olla vahva ja pysyä hiljaa moisista "pikkujutuista". Raukkamainen on se mies joka astuu esiin ja sanoo että nainen lyö. Johan tämän asenteen näkee ihan missä tahansa katsookin, eikä vähiten siinä miten tätäkin artikkelia kommentoidaan. Naiset leimaa miestä, miehet yrittää puolustaa ja muistuttaa että tasa-arvo on molempien oikeus. Naiset kuullaan, miehiä ei haluta kuulla. Surullista mutta totta.

Yleensä väkivaltaiset yksilöt käyvät heikompiensa kimppuun. Tästä syystä naiset pahoinpitelevät ja surmaavat enemmän esimerkiksi lapsia kuin miehet: kun päässä viiraa lähellä on heikompi lapsi. Miehen kimppuun käydessään nainen saa yleensä itse selkäänsä tilanteen käydessä pahaksi. Näin yksinkertaista se on, minun ei tarvitse etsiä aina naisen "uhriutta" vaikka yhteiskuntatieteilijä olenkin koulutukseltani.

Nimimerkille: Hohhoijaa, tänään klo 12:01

-kotimaista oikeuskäytäntöä voi pitää kansainvälisessä vertailussa erittäin kyseenalaisena. Mikäli henkirikos tai sen yritys ei ole tehty aseella niin käytännössä uhri pitää kiduttaa hengiltä jotta saat murhatuomion.

-voin todeta, että monessa muussa todellisessa oikeusvaltiossa suomalaiset rikostuomiot herättävät lähinnä hilpeyden sekaista järkytystä.

Paljon parjatussa jenkkilässä ihmiset olisivat todella järkyttyneitä kuullessaan esim. että kun heillä lapsen raiskaamisesta voi saada helposti parinkymmenen vuoden tuomion, niin meillä nipin napin vuoden ehdollista ja tuomarilta kommentin "voi, kuinka olit tuhma poika, hyi sinua".

Satuin kerran vahingossa vilkaisemaan sunnuntai-aamuna keskusteluohjelmaa, jossa oli ilmeisesti mukana Imatralla surmatun Eveliinan äiti joka totesi tyhjentävästi: "tämä nuori mies murhasi tyttäreni ja selvisi ensikertalaisena 1 ½ vuoden tuomiolla!", ei todellakaan voida puhua oikeusvaltiosta niin kauan kuin rikoksen tekijän oikeudet ovat aina etusijalla

Kun suomalainen mies lyö, hän on häiriintynyt ja perheelleen uhka, kun nainen lyö, hän on itsenäinen ja oman arvonsa tunteva joka osoittaa miehelle kaapin paikan. Olkaamme ylpeitä, olemme suomalaisia

Ilmeisesti minun piti osallistua täällä, jotta "siinäpäs typerä hakattu"-ajautus juolahtaisi jollain edes mieleen. "Hesus" tuli todistaneeksi samalla miksi Suomessa on yhtä turha naisenkaan nostaa syytettä. Yhtä turhaa taitaa olla kysyä mitä mieltä jotkut onkaan vuoden lopulla tapahtuneesta puukotuksesta tai kenessä se "vika" lopultakin oli.

Yritinkin jo kerran, mutta tekstini joutui sensuroiduksi.

Kuukausien ajan työtoverini tuli koputtamatta työhuoneeseeni päivittäin harrastamaan ekshibitiomistisia leikkejään. Mikään ei-sana ei häntä pidätellyt eikä se että pidin omat housut jalassa.

Kun asia vaivaannutti minua riittävästi uhkasin ottaa yhteyttä yhteiseen naisesimieheemme, jolloin hän ohjelmoi kaksi työtoverinaista syömään uskottavuuteni ja hukuttamaan minut feministisiin ennakkokäsityksiin "pukkimaisesta" käyttäytymisestäni. Sen sijaan että olisin ollut avioliitostaan kiinni pitävä kunnon mies, olinkin vieraan hameen perään kuolaava pukki ja vielä valehtelija. Itse hän uhkaili erinäisillä oikeustoimilla, olivathan hänellä jo todistajatkin valmiina.

Mitään mahdollisuutta oikeudenmukaisuuden toteutumiseen tai edes oman version esiintuontiin ei ole eikä enää ole halua edes yrittää palata henkisesti osaksi työyhteisöä.

Minäkinkö. Lääkärillä ei ole oikeutta mennä poliisille. Se on uhrin tehtävä.

Onneksi monelle on sattunut kohdalle tai osannut valita itselleen hyvän vaimon, luultavasti aika monikin. Minulle ainakin sattui sellainen. Ei vielä tähän mennessä (35v yhteiseloa) ole tarvinnut nyrkkeihin eikä muuhunkaan turvautua puolin eikä toisin. Ja lapsillenikin olen yrittänyt opettaa, että ensimmäisen iskun pitää olla viimeinen -eli kerrasta poikki yhteiselo. Olkoon sukupuolet sitä tai tätä, sen olen tuttavapiiristäni huomannut, että hakkaaja on aina hakkaaja yhtä hyvin kuin juoppo nuorena on juoppo aina, vaikka kyyniseltä kuulostaakin.

Siis hyvät ihmiset, valitkaa kumppaninne tarkasti, jos kerta pitää kumppani saada.

Sen olen myös yritystoiminnassa kauan toimineena havainnut, että naiset ovat tosi raakoja henkisen väkivallan käyttäjiä jo työpaikoillakin. Mutta silti ei voi sanoa, että naiset tai miehet ovat sitä tai tätä, vaan ihmiset ovat erilaisia monenkin asian suhteen.

Miksi suomalaiset miehet kärjistävät täällä juttujaan?

Hieno juttu että tästäkin jutusta uskalletaan vihdoin puhua. Itse en asiasta sen kummemmin mitään tiedä kuin että mitä olen kuullut ja nähnyt. Itse en ole kuullut kuin yhden kerran että joku tutun tuttu olisi esim vaimoaan lyönnyt mutta tiedän lukemattomia kertoja kun muija on hakannut miehensä ja ei ole kovin harvinaista että nainen hakkaa miestänsä aivan avoimesti ravintolassa.