Punainen, vihreä ja sininen raita saavat saippuahunnun ja vettä niskaansa matonpesupaikalla Mikkelipuiston rannassa. Aurinkoiseen päivään kuuluvat myös hankaava ääni ja iloinen puheensorina, kun mikkeliläinen Tuija Paakkari on mielipuuhassaan.

- Matonpesu on jokakesäinen asia, joka pitää hoitaa. Lomaviikolla pääsin ensimmäisen kerran pesupaikalle ja nyt ensimmäinen räsymatto on pestävänä. 

Matonpesu on sosiaalinen tapahtuma

- Tuija Paakkari

Värikkäällä pitkällä räsymatolla on tunnearvoa, sillä se on itse kudottu. Ja mukavia muistoja liittyy tuttuun rantakaislikkoon, sillä samassa paikassa Mikkelissä Tuija pesi mattoja yhdessä äitinsä kanssa jo pikkulikkana. Opeista mieleen on jäänyt se, että matto on pestävä molemmilta puolilta, nauraa Tuija vieressä olevalle äidilleen Saija Korhoselle.

- Märän maton tuoksusta ja mäntysuovasta tulee lapsuus mieleen. Täällä on käyty monta kymmentä vuotta, ensin alle kouluikäisenä mattopyykillä ja nuorena farkkuja pesemässä.

Tänään ei urakoida

Tuija Paakkari on kesälomalla, joten pyykkäri aloittaa mattosulkeiset parilla pidemmällä ja parilla lyhyemmällä matolla. Tarkoitus on nauttia auringosta ja veden äänistä.

- Nyt ei aluksi tehdä mitään urakkaa vaan fiilistellään. Matonpesu on mukavaa puuhaa, ja monesti sosiaalinen tapahtuma. Pesupaikalla saattaa olla tuttuja samalla asialla, ja juttu luistaa, vaikka ei olla tuttujakaan.

Tänään Tuija Paakkari saa pestä mattoja yhdessä äitinsä kanssa, sillä perheen miesväki suuntasi huvipuistoon. Ehkä huomenna saan kavereita mattopyykille, ennakoi lomalainen.

- Kun matot on pesty, hyppään pyörän selkään ja poljen märkien mattojen kanssa kotiin. Kotimatka on melkein ylämäkeä, joten suihku odottaa, ennustaa matonpesijä ja antaa juuriharjan liukua värikästä raitaa myöten.