Suomen- ja ruotsinkielisillä potilailla on kielilakiin perustuva oikeus saada sairaaloissa palvelua omalla äidinkielellään. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista pyrkii turvaamaan oikeuden äidinkielen käyttöön laajemminkin. Se tarkoittaa, että suuret sairaalat käyttävät runsaasti tulkkipalveluja.

Kun Pohjois-Karjalan keskussairaalassa tarvetta on venäjän osaamiselle, Turun yliopistollisessa keskussairaalassa korostuu ruotsin osaaminen - ahvenanmaalaiset potilaat eivät välttämättä osaa suomea kuin hyvin auttavasti.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:in sairaaloissa tarvitaan vuositasolla noin 40 eri kieltä.

Ruotsin osalta auttaa paitsi ruotsinkielinen henkilökunta, myös Folktingetin julkaisema hoitotyön suomi-ruotsi -sanasto, josta HUS on ottanut ihan omankin painoksen. Englantiakin hoitohenkilökunta osaa varsin kattavasti. Viro ja venäjä, vietnam, arabia, somalin kieli tai vaikkapa dari, jota afganistanilaiset puhuvat, vaativat tulkkien käyttöä. Tulkeille on HUS:issa töitä tuhansien tuntien edestä vuositasolla.

Päivystystilanne kimurantein

Kun sairaalassa tiedetään etukäteen, että hoitoon on hakeutumassa potilas, joka puhuu täkäläisittäin arvioituna harvinaista kieltä, tulkki on helppo kutsua paikalle. Hän voi jopa etukäteen tutustua tarvittavaan sanastoon, jos tietää millaisesta tapauksesta on kysymys.

Päivystyksessä tarve voi tulla äkillisesti. Virka-aikana apuna voi käyttää puhelintulkkia, mutta joskus täytyy turvautua potilaan omaisiin tai läheisiin. Se ei kuitenkaan ole ihannetilanne, sanoo HUS:in viestintäpäällikkö Riitta Lehtonen.

- Ammattitulkeilla on omat eettiset säännöstönsä, eli he ovat, kuten terveydenhuollon ammattilaisetkin, vaitiolovelvollisuuden piirissä.

- Juuri sen takia mieluiten käytetäänkin ammattitulkkeja eikä omaisia tai keitä tahansa tuttuja, Lehtonen kertoo.

Apuna voi käyttää myös sairaalan omaa henkilökuntaa, johon kuuluu nykyään paljon erikielisiä ihmisiä. Heitä on paitsi hoitotyössä, myös esimerkiksi laitoshuollossa tai pesulapalveluissa. 

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista sanoo, että hoito on toteutettava potilaan kanssa yhteisymmärryksessä. Se tarkoittaa vähintään sitä, että potilaan pitää ymmärtää mitä hänelle tehdään ja saada selvää jatkohoito-ohjeista, sanoo Riitta Lehtonen.

Tarve vaihtelee

Eri kielten tarve vaihtelee jonkin verran osastoittain. Psykiatrisessa hoidossa tarve on suuri, koska hoitotyössä on puhumisella iso rooli.

Naisten taudeissa ja synnytysosastoilla käy paljon erikielisiä ihmisiä. Lasten osastoilla pienet potilaat eivät välttämättä ole ehtineet oppia kuin äidinkielensä, joka maahanmuuttajaperheissä on muu kuin suomi tai ruotsi.

Vanhusten kohdalla saattaa käydä niin, että toinen kotimainen kieli unohtuu, sillä sairauden kourissa ihminen taantuu hyvin helposti.

HUS pyrkii laatimaan ohjeistuksen potilaan äidinkielen käytön turvaamisesta vuoden 2012 aikana. Etusijalla on silti tietysti itse hoito.

- Toki nyt esimerkiksi äkillisessä henkeä uhkaavassa tilanteessa olennaista on, että potilas hoidetaan ja siinä ei välttämättä kieltä tarvita, mutta hirveän paljon on potilaan hoidossa sitä, että tarvitaan yhteistyötä ja ymmärrystä myös potilaan omaisten ja hänen itsensä kanssa, Lehtonen pohtii.

Kieli on myös keino pehmentää kulttuurien välisiä törmäyksiä, joihin potilastilanteissa on suuri vaara ajautua.