SDP:n ulkopoliittisessa seminaarissa puhuneen Tuomiojan mukaan ns. realistisessa ulkopolitiikassa nojattiin käsitykseen, että sotilaallinen voima ja sillä uhkaaminen ovat hyväksyttäviä ja toimivia tapoja ajaa kansallista etua.

- Se istui luontavasti suurvalloille, mutta samaan nojasivat myös pienemmät valtiot, jotka eivät historian valossa ole välttämättä käyttäytyneet sen hyveellisemmin. Niillä on ollut vain vähemmän mahdollisuuksia harjoittaa omaa voimapolitiikkaansa.

Hänen mukaansa voimapolitiikan mahdollisuudet maailmassa ovat kuitenkin vähentyneet.

Ihmisluonto ei varmaan ole muuttunut, mutta maailma on, Tuomioja sanoo. Esimerkkeinä maailman muuttumisesta hän mainitsee väestönkasvun sekä ihmisen suhteen ympäristöön ja luonnonvaroihin. Oma osuutensa on myös teknologian muutoksilla ja sillä, että voimapolitiikan keinoin hankitut raaka-aineet tai vieraiden kansojen alistaminen orjatyövoimaksi eivät enää tuota kestävää menestystä.

Tuomioja mainitsee myös oikeusvaltioperiaatteet, demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamisen. Ei ole myöskään kestävää ihmisoikeuksia kunnioittavaa demokratiaa ilman ihmisten perusturvan ja toimeentulon vahvistavaa kehitystä, hän sanoo.

- Yhteinen nimittäjä näille kaikille on myös sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeuksien ja osallistumisen täysimääräinen toteuttaminen. Se on avaintekijä niin rauhalle, vakaudelle ja kehitykselle kuin ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Nämä asiat ovat Tuomiojan mukaan keskeisiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Maailmassa on silti yhä voimapolitiikkaan uskovia vallankäyttäjiä. Samoin jatkuvasti syntyy tilanteita, joissa arvopohjainen ja realistinen ulkopolitiikka voivat olla vastakkain. Esimerkkinä Tuomioja mainitsee tilanteen, jossa pohditaan, aseiden myymistä ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin suomalaisten työpaikkojen vuoksi.