Suomeen perustettiin puolitoista vuotta sitten työryhmä pähkäilemään yhteisiä pelisääntöjä soidensuojelulle ja turpeennostolle. Työryhmällä alkaa nyt ankara loppukiri, sillä kansallisen suo- ja turvestrategian pitäisi valmistua syyskuun loppuun mennessä. Vauhtia keskusteluun haetaan tiistaina Helsingin Säätytalolla järjestettävässä seminaarissa.

Asetelmat kalkkiviivoilla eivät ole kadehdittavat. Ratkaistavana on isoja kiistoja erityisesti ojittamattomien ja luonnontilaisten soiden suhteen.

- Mielestämme keskeinen asia on luonnontilaisten, ojittamattomien tai muutoin luontoarvoja sisältävien soiden kohtalo. Voidaanko niitä jatkossa kaivaa tai kunnostusojittaa vai ei, kysyy työryhmän jäsen, Suomen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Teollisuus pelkää joutuvansa alakynteen

Turveteollisuus pelkää luontoväen päässeen niskan päälle, vaikka tätä ei julkisuuteen lausuta. Turvetuottajien mielestä ojittamattomien soiden rauhoittaminen rajaisi liikaa mahdollisia uusia tuotantosoita ja ajaisi teollisuuden kyntämään turvetta kehnoilta apajilta.

Lisäksi energiayhtiö Vapossa ollaan huolissaan siitä, että Vapolle jo vuosia sitten varattuja kohteita saatettaisiin nostaa pian suojeltavien soiden listalle. Päätöksentekoa työryhmässä hankaloittaa se, ettei ojittamattomuuden merkityksestä ole yksimielisyyttä.

- Onko ojittamattomuus luontoarvo, siitä me keskustelemme. Työryhmä ei ole saanut tehtyä siitä vielä linjavetoa, huomauttaa turveteollisuutta työryhmässä edustava Vapon ympäristöjohtaja Pirkko Selin.

Samat suot kiinnostavat

Luonnonsuojeluliitto haluaisi viralliseen suojeluun 100 000 hehtaaria soita. Turveteollisuus kaipaisi puolestaan 90 000 hehtaaria lisää. Suomessa on yhteensä kolme miljoonaa hehtaaria ojittamatonta suota, joten kiista saattaa kuulostaa turhalta mankumiselta.

Ongelmana on kuitenkin, että luonnonsuojelijat ja turveteollisuus ovat usein kiinnostuneita samoista soista. Suostrategiatyöryhmän vetäjä uskoo sovun löytymiseen, vaikka aikaa on vähän.

- Mittakaava on kuitenkin kohtuullinen. Metsätaloudellisesti kannattamattomia suo-ojituksia on 800 000 hehtaaria, siinäkin on jo potentiaalia. Uskoisin että onnistumme, sanoo maa- ja metsätalousministeriön ympäristöjohtaja Veikko Marttila.

Turpeen tulevaisuus ei luultavasti ratkea suuntaan tai toiseen vielä suostrategian myötä. Olennaista on, miten turpeen verolle käy jatkossa. Budjettiriihessä valtiovarainministeriön esittämä - jo lähtökohtaisesti matala - turpeen valmistevero puolitettiin, mikä helpottaa turpeen asemaa energiaraaka-ainemarkkinoilla.