Flash mob on tapahtuma, jossa joukko ihmisiä kokoontuu julkiselle paikalle ennalta sovittuna ajankohtana ja tekee jonkin odottamattoman teon. Turun Radion toimitus viritti itsensä runofiilikseen torstaiaamuna ja päätti ilostuttaa kanssakaupunkilaisia runoillen.

Jokainen etsi Turun kauppatorilta ihmisen ja esitti tälle runon. Rinnassa oli lappu, jossa luki nimen alla tittelinä "Flash mob -runoilija". Tämä kaikki tehtiin tietysti suorassa radiolähetyksessä.

Runoiksi oli valittu Jarkko Laineen nimetön runo vuodelta 1973, V.A. Koskenniemen Koulutie vuodelta 1924 sekä aamutoimituksen laatima tilausteos, runo nimeltä Pysähdys. Arjen löytöretkeilijöiden kalenterikirjan kirjoittaja Meiju Niskala ohjeisti ensin toimitusta radiostudiossa ja sitten menoksi!

Runoilijat kommentoivat

Sami Tammi pysähtyi ensimmäisen vastaantulevan keski-ikäisen miehen viereen ja alkoi lukea runoaan punainen nenä päässään sen enempiä kyselemättä. Vastaanotto oli mykistynyt.

- Kyllähän se siinä meni, sanoi mies.

Muun muassa Lounais-Suomen uutisten lukijana tavallisessa arjessaan esiintyvä Sami rikkoi heti sovittuja kuvioita lukemalla ennalta mietittyjen runojen sijaan hieman omanlaistaan versiota Aleksis Kiven Makeasti oravainen -runosta.

- No kato tässä on semmoinen flash mob -meininki, että voi vähän itteensäkin yllättää!

- Tuleehan tässä työssä muutenkin kohdattua ihmisiä, mutta oli tämä vähän erilainen tilanne kuin normaalisti, Sami analysoi suoritustaan ja lähti etsimään heti uutta yleisöä.

Turun Radion päivälähetyksen juontamiseen samalla valmistautunut Henri Kirkanen lausui Koskenniemeä vihanneskojun myyjälle, joka kuunteli varsin kohteliaasti.

- Hyvältä kuulosti, kuului kommentti salaattia myydessä.

Kirkanen itse väitti, ettei jännittänyt yhtään.

- Oli niin nätti ihminen, jolle lausuin, että kaikki jännitys häipyi. Runokin oli nätti ja vaivaton ja kelveä lausua, niin kuin pohjalaiset sanovat.

Uutisankkuri Ari Welling pääsi lausumaan Jarkko Lainetta pyhämaalaiselle kalastajalle.

- Hän ilahtui kovin. On kuulemma toisen kalastajan Seppo Saaren naapuri, josta teimme juuri jutun viime viikolla Lounais-Suomen uutisiin.

Yhdessä pöljäilyä!

Tomituksen flash mob -tempauksen teesinä oli alun perin lause: "Yhdessä on mukavampaa pöljäillä (ja muutenkin)". Kaikkien mielestä väittämä toteutui oikein pätevästi. Vastaanotto oli alkuhämmästyksen jälkeen hyvin myönteinen. Kertoipa yksi runon kuullut vanhempi mies jopa itse tunteneensa V.A. Koskenniemen ja osaavansa runon ulkoa. Muutkin torilla liikkuneet ilahtuivat ja yllättyivät siitä, että yllätysrunoilijat eivät pyytäneet palveluksistaan mitään vastalahjaa.

- Viimeinen runoiluni kohde sanoi ensin, että ei hänellä ole yhtään rahaa mukana. Sanoin, että ei tämä mitään maksa, hehkutti maakuntaradion päällikkö Antti Korhonen.

Sami Tammen kokemus oli samansuuntainen.

- Minulta kysyttiin itse asiassa, että ettekö te nyt kerää rahaa. Milloin saa antaa Nenäpäivän kunniaksi rahaa?

Meiju Niskalan mukaan tempaus meni aika lailla niin kuin voi odottaakin.

- Vähän jouduttiin kalastelemaan ihmisiä, mutta sitten ilahduttiin. Olemme tottuneet siihen, että jos julkisessa tilassa joku tuntematon kohtaa meidät niin aina yritetään myydä jotain. Se on ihan murtamisen arvoinen myytti.

Arjen löytöretkeilijöiden viikkotehtävä päätettiin komeasti lausumalla yhteen ääneen Koskenniemä suorassa lähetyksessä keskeltä Turun kauppatoria.