Joillakin kapistuksesta eroaminen on käynyt kepeästi ilman hampaidenkiristelyjä. Meillä tutista luovuttiin pariviikkoa sitten, mutta vieroitus ei ole mennyt ihan putkeen. Tutittomuus saa joka ilta nukkumaanmenon yhteydessä aikaan sellaisen huutoraivarimekastuksen, että kohta pitää jaella naapuritaloihin korvatulppia.

Mitä muuta lapsi voi tilanteessa tehdä? Tutti on ollut turvaa tuova kapistus parin vuoden ajan ja yks kaks se otetaan pois.

Iloisin mielin tutti tiputettiin keijukaisten pesään ja silminnähden tyttö oli hyvillään siitä, että keijukaisvauvojen ei tarvitse olla tutitta. Tutin perään ei ole kyselty, mutta nukkumaan rauhoittumisesta ilman turvavälinettä on kehkeytynyt tuntien taistelu.

Tuttiraivari ahdistaa myös vanhempia

Jälkiviisaana olen pohtinut, olisiko koko tuttia pitänyt alun alkaenkaan laittaa lapsen suuhun. Nykyään neuvolan tädit ja muutkin asiantuntijat neuvovat olemaan ilman tuttia. Siitä ei ole lapselle mitään hyötyä. Päinvastoin, sen liiallinen lupsuttaminen voi saada hampaat kasvamaan vänkyröiksi.

Tuttiin tartutaan helposti ja sillä saa helposti lapsen vaimennettua. Lapsi tuudittautuu tutin turvaan ja onnellisin mielin lupsuttaa itsensä uneen. Asiantuntijoiden kanssa olen kuitenkin samaa mieltä siinä, että ykkösturva lapselle pitäisi olla syli. Tuttia ei tarvita, jos muuta turvaa on tarjolla.

Tuttirumbaan mekin aikanaan kuitenkin lähdimme, ja nyt on jokseenkin ahdistavaa seurata vieroitustaistelua.

Tuntuu hölmöltä se, että on aiheuttanut pienelle ihmiselle riippuvuuden johonkin täysin turhaan asiaan. Nyt tuota vieroitustaistelua käydään raivopäisen huutamisen ja itkemisen tunteja kestävällä säestyksellä. Lapsi ei saa unenpäästä kiinni ilman tuttiaan. Kaikki vain siksi, että lapselta otettiin pois pieni muovipala, jossa on silikonitöpseli. Se on uuvuttavaa meille vanhemmille, mutta ennen kaikkea lapselle.

Eipä tämä tuttitaistelu ole tietystikään maailman murheista suurimpia. Jos joku kuitenkin jossain pohtii, että tutilla vai ilman. Ponnekkaasti kehotan - ILMAN.