Lähimpänä Suomea olevilla Jäämeren vesillä ovat tämänkin kesän höyrynneet etenkin Norjan ja Venäjän tutkimusalukset. Ne tekevät mannerjalustoissa seismisiä räjäytyksiä, joilla paikannetaan öljy- ja kaasukenttiä. Venäjä kartoittaa myös mannerjalustaansa, jotta se voi merkata omistusoikeutensa rajat.

Norja seitsemän kertaa

Norja on pisimmällä. Se on selvittänyt itselleen kuuluvan 370 kilometriä leveän talousvyöhykkeen lisäksi mannerjalustan perusteella yhteensä seitsemän kertaa suuremmat alueet kuin itse maarajojen sisällä oleva Norjan kuningaskunta.

Mediassa on viime vuosina toistuvasti epäillyt, että valtioiden välillä on meneillään kilpajuoksu arktisten luonnonvarojen omistajuudesta. Kansainväliseen merioikeuteen perehtynyt Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Timo Koivurova sanoo tyynesti, ettei tällaista kisaa valtioiden välillä ole. Jäämerenkin kakku on jaettu jo kolmekymmentä vuotta sitten.

– Valtiot ovat niitä mannerjalustojaan tutkineet niiden ulkorajoja täysin YK:n merioikeusyleissopimuksen pohjalta eli semmoista suurta draamaa, kilpajuoksua siellä ei ole olemassa. 

YK:n merioikeusyleissopimus hyväksyttiin vuonna 1982. Se on Koivurovan mukaan mittavin ja merkittävin kansainvälisen oikeuden aikaansaama sopimus. Siinä rantavaltiot saivat 200 meripenikulman eli 370 kilometriä leveän talousvyöhykkeen, jolla niillä on yksinoikeus kalastaa.

Öljy- ja kaasuesiintymien kannalta sopimuksessa paljon vaikuttavampaa on, että rantavaltiot saavat omistusoikeuden mannerjalustojensa luonnonvaroihin.

Myös Tanska ja Kanada selvittelevät rajojaan. Yhdysvallat ei ole ratifioinut sopimusta ulkopuolisen tuomiovallan pelossa. Yhdysvallat nojaa Koivurovan mukaan kuitenkin kansainväliseen tapaoikeuteen, joka tuottaa sille samat omistusoikeudet kuin merioikeussopimus.

Venäjän liputus ruokki kilpatunnelmaa

Suurin mannerjalustan omistaja on Venäjä, jolla on tuhansia kilometrejä Jäämeren rantaviivaa. Kesällä 2007 Venäjän lipun pystytys Pohjoisnavan merenpohjaan ja mahtailu asialla ruokki mielikuvaa valtioiden välisestä laajemmastakin kilpajuoksusta Jäämerellä.

 Koivurovan mukaan Pohjoisnavalla on Venäjän, Norjan ja Kanadan päällekkäisiä aluevaatimuksia mutta tutkimusten mukaan ei hyödynnettäviä luonnonvaroja.

– Siellä ei oikeastaan ole minkäänlaista taloudellisesti hyödynnettävää mineraalia. On hyvin vaikeaa kuvitella, että vaikka niillä saattaisi olla päällekkäisiä alueita joita ne vaatii itselleen, niin että siellä jonkinlaista sotilaallista kalabaliikkia saataisiin.

Huippuvuorten kiista

Pohjoisnavan alapuolen lisäksi valtiot kiistelevät Norjan Huippuvuorten vesien ja mannerjalustan omistuksesta. Norja haluaa ne itselleen, mutta osa Huippuvuorten erityissopimuksen osapuolina olevasta 40 valtiosta, joukossa myös Suomi, katsoo että myös heillä on oikeuksia siellä. Asian on nostanut pintaan juuri ilmaston lämpenemisen pidentämä toimintasesonki alueella.  Koivurovan mukaan Suomen intressi Huippuvuoriin on tieteellinen tutkimustoiminta alueella. Sitä tekee muiden muassa Lapin yliopiston Arktinen keskus.

– En näe, että Suomi voisi sinne mennä kalavarantoja hyödyntämään tai öljyä poraamaan, kyllä Suomelta ne vaiheet on ohi.”

Katastrofi konfliktia suurempi uhka

Koivurovan mukaan viiden Jäämeren rantavaltion Norjan, Tankan, Venäjän, Kanadan ja Yhdysvaltain sekä Suomen, Ruotsin ja Islannin perustuman Arktisen neuvoston painoarvo on huomattavasti kasvanut. Tästä ovat osoituksena Yhdysvaltain ulkoministerin osallistuminen kokouksiin, EU:n aktiivisuus ja viime vuonna solmittu pelastussopimus.

 Öljy- ja kaasutoimintaan liittyy myös todennäköisin uhka. Tutkijan mukaan öljy-yhtiöiden kova kilpailu ja se, että valtiot avaavat niille mannerjalustojensa aarteet yhä pohjoisempana muodostaa arktisen paradoksin. Fossiilisten polttoaineiden nosto arktisen uumenista kiihdyttää pohjoisen jo ennestään nopeinta lämpenemistä.

Meksikonlahden kaltaisesta katastrofista ei Jäämerellä kyetä nykyrakennelmin selviämään.

-Infrastruktuuri onnettomuustilanteiden hallitsemiseen arktisella alueella on kyllä erinomaisen heikko, että kyllä riskejä siinä mielessä riskejä on varsin paljon.