Hallituksen asettama virkamiestyöryhmä on esittänyt Suomeen jäävän tulevaisuudessa 69 kuntaa. Pirkanmaan nykyiset kunnat muodostaisivat jatkossa seitsemän kuntaliittymää.

Työryhmän esityksen pohjana on kuntien määrällinen supistaminen, mikä on tamperelaisen hallintotieteiden tohtorin Lotta-Maria Sinervon mielestä omituinen lähtökohta.

- Kuntien määrän rajaaminen ei suoraan pelasta kuntapalveluja. Vähempi määrä kuntia ei takaa tyytyväisempiä kuntalaisia tai parempia palveluja.

Valtio on viime vuosien aikana lisännyt kunnille asetettuja tehtäviä. Sinervon näkemyksen mukaan tehtäviä on annettu rahoitukseen nähden liikaa, ja kuntatalouden ongelmat kumpuavat juuri tästä epäsuhdasta.

- Lisäresursseja kunnille tuskin on tulossa, joten tehtävät pitäisi perata uudelleen läpi. Kuntatalouden suurin ongelma on se, että tehtävät ja niiden rahoitus ovat epätasapainossa. Sillä ei ole mitään tekemistä kuntien lukumäärän kanssa. Pelkästä kuntien määrän pyörittelemisestä on vaikea löytää hyötyjä, varsinkaan jos katsoo kuntalaisen näkökulmasta.

Suur-Tampere hyödyttäisi vain Tamperetta?

Kuntauudistusten on sanottu olevan paikoin välttämättömiä palvelujen säilyttämiseksi. Tutkija ei kuitenkaan usko, että esimerkiksi Suur-Tampere toisi onnea Tampereen ympäristön kehyskunnille.

- Hyvin toimeentulevissa kunnissa kuten esimerkiksi Nokialla, Lempäälässä ja Pirkkalassa palvelut saattaisivat päinvastoin siirtyä kauemmaksi. Suur-Tampereessa ensisijainen hyötyjä olisi Tampere ja muut jäisivät vähemmälle.

Tampereen näkökulmasta katsottuna yhdistyminen toisi kasvavalle velkamäärälle enemmän maksajia ja saattaisi helpottaa esimerkiksi elinkeinopoliittiisia kehittämistehtäviä, Sinervo pohtii.

- Toisaalta jos ajatellaan kasvukeskuksen lähellä sijaitsevia kuntia, on hyötyjä todella vaikea nähdä. Miten sellaiset kunnat, jotka eivät nykyiselläänkään pärjää, pärjäisivät jatkossa? Eihän yhdistyminen resursseja tuo.

Salamyhkäistä soutamista ja huopaamista

Kuntauudistusesityksen valmistelua Lotta-Maria Sinervo arvostelee salamyhkäiseksi.

- Tässä on edetty aika erikoisesti. Väliin on väläytelty erilaisia pakkovaihtoehtoja, jotka onkin sitten yhtäkkiä peruttu. Tämä ei ole ollut niitä kaikista avoimimpia ja läpinäkyvimpiä prosesseja.

Siitä tutkija on hallituksen kanssa yhtä mieltä, että jonkinlaiselle uudistukselle on tarvetta.

- Uudistus pitäisi kuitenkin tehdä oikein. Varmasti on niitäkin kuntia, joita liitos houkuttelee ja joilla on siihen tarvetta. On kuitenkin vaikea nähdä, miksi liitoksia halutaan tehdä niilläkin alueilla, joilla siihen ei ole tarvetta. Nähtäväksi jää, lähdetäänkö tässä loppukädessä pakottamisiin.