Sosiaalidemokraattien kolmikymmenvuotisen presidentinvallan vaihtuminen kokoomuslaiseen ei juuri näkynyt Sauli Niinistön ensimmäisessä uudenvuodenpuheessa.

Se osa puheesta, missä puhuttiin eheydestä ja oikeudentunteesta oli aika abstraktia ja vaikeasti hahmotettavaa.

- Tällaisessa tilanteessa ei voi olla kovin räväkkä, arvioi Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus.

Uudenvuodenpuheen pääteemat pysyvät vuodesta toiseen samoina: kansalaisille kerrotaan talouden tilasta ja ulkopolitiikan painotuksista. Viime vuosina puheissa on käsitelty myös arvoja. Niinistö kertoi jo vaalikampanjassaan haluavansa kansakunnan unilukkariksi ja näin myös tapahtui.

Mutta menikö puhe itsekkyydestä tai perusarvojen rapautumisesta perille?

- Se osa puheesta, missä puhuttiin eheydestä ja oikeudentunteesta oli aika abstraktia ja vaikeasti hahmotettavaa, professori Isotalus sanoo.

Uusia kielikuvia ja Jumalan siunausta

Niinistö oli ripotellut puheeseen edeltäjiään enemmän kielikuvia. Vastuuttomille Suomi on oleskeluyhteiskunta, suomalaisten tulee olla toimivien ratkaisujen kanssaetsijä, talous vaatii vaikeasti nieltävät rohtonsa, Niinistö maalaili.

- Puheessa pitääkin olla kieltä, joka ei ole ihan arkikieltä, mutta esimerkiksi tämä kanssaetsijä oli vähän kankeankuuloinen, puheviestinnän professori arvioi.

Presidentti Niinistö lopetti puheensa Jumalan siunauksen toivotukseen. Tätä ei ole toivoteltu yhä maallistuvammalle kansakunnalle pitkään aikaan. Näin Niinistö oli luvannut kuitenkin jo vaalikampanjassaan.

- Kekkosesta lähtien kukaan presidentti Martti Ahtisaarta lukuunottamatta ei ole toivottanut Jumalan siunausta. Niinistö piti vaalilupauksensa, mutta minusta se on kuitenkin amerikkalainen laina suomalaisessa puhekulttuurissa, Isotalus sanoo.