Tiede

Tutkijat: Metsästysmatkailusta Afrikkaan on enemmän hyötyä kuin haittaa

Kiistelty metsästysmatkailu tuo miljoonittain tuloja Afrikkaan joka vuosi. Kolmen tutkijan mukaan metsästyksestä saatavilla varoilla voitaisiin tukea luonnon säilymistä monimuotoisena, jos safarien järjestäjille määrättäisiin luonnonsuojeluun ohjautuvat maksut. Ammutuille eläimille vaadittaisiin ekosertifikaatti, joka takaisi sen, ettei ammuta uhanalaisia lajeja.

Leijonia häkissä.
Kuva on eteläafrikkalaiselta maatilalta, jossa kasvatetaan leijonia metsästysturisteja varten. Kuva: Ian Michler

Joka vuosi Suomestakin tehdään lukuisia metsästysmatkoja Afrikkaan ja muualle ulkomaille. Järjestäjät tarjoavat esimerkiksi eteläisessä Afrikassa mahdollisuuden ampua Big 5 eli norsu, leijona, puhveli, sarvikuono ja leopardi. Yleensä metsästyksen kohteena ovat pienemmät lajit, kuten eri antiloopit.

Kolmen tutkijan mukaan metsästysturismi saattaa edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä Afrikassa. Sitä tulisi kuitenkin säädellä tiukasti, jolloin lupamaksuilla voitaisiin tukea paikallista luonnonsuojelua, toteaa joukko kansainvälisiä tutkijoita. Kyseessä olisi tällöin sellaisten lajien metsästys, joista tuodaan muistoksi trofeita eli esimerkiksi täytettyjä saaliseläinten päitä.

Suojelubiologi Enrico Di Minin Helsingin yliopistosta, professori Corey Bradshaw Adelaiden yliopistosta ja professori Nigel Leader-Williams Cambridgen yliopistosta ovat sitä mieltä tiedelehden artikkelissaan, että metsästysmatkailun ja metsästysmuistojen viennin kieltäminen tuottaisi enemmän haittaa kuin hyötyä.  Jos nämä matkailutulot vähenevät, niin rahaa ei riitä erityisesti Afrikan maiden tärkeimpiinkään luonnonsuojeluhankkeisiin.

Rahat osoitettava paikallisille toimijoille

Enrico Di Minin toteaa, että metsästysmatkailu tuo merkittävästi rahaa paikallisille toimijoille ja saattaa horjuttaa luonnon tasapainoa jopa vähemmän kuin muu luontoon liittyvä matkailu.

Yhdysvaltalaisen metsästäjän uskotaan ampuneen 13-vuotiaan zimbabwelaisen Cecil-leijonan laittomasti.
Yhdysvaltalainen metsästäjä ampui 13-vuotiaan zimbabwelaisen Cecil-leijonan. Kuva: EPA / Zimbabwe Parks and Wildlife Mana

– Luonnonsuojelu vaatii yleensä taloudellisia resursseja, ja rahoituksen turvaamiseksi monenlaiset keinot ovat tarpeen. Erityisesti kehittyvissä maissa tarvitaan rinnakkain sekä valokuvaussafarien että metsästysmatkailun tuomia tuloja. Ilman näistä saatavaa rahaa monet luonnonympäristöt muutetaan nopeasti maatalous- tai laidunmaaksi, Di Minin toteaa Helsingin ylioipiston tiedotteessa.

Luonnonsuojelu vaatii yleensä taloudellisia resursseja, ja rahoituksen turvaamiseksi monenlaiset keinot ovat tarpeen.

– Enrico Di Minin, suojelubiologi, Helsingin yliopisto

Metsästysmatkailu rasittaa luontoa vähemmän ja tuottaa enemmän. Di Mininin mukaan metsästyksellä voi olla myös pienempi hiilijalanjälki kuin muulla safarimatkailulla, ja siitä saadaan suuremmat tuotot vähemmillä vierailijamäärillä.

Metsästys ei saa uhata lajien säilymistä

Professori Corey Bradshawn mielestä keskustelussa pitäisi keskittyä enemmän luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen käytännössä kuin metsästyksen oikeutukseen yleensä.

– Yhdysvaltalaisen hammaslääkärin heinäkuussa 2015 ampuman Cecil-leijonan tarina järkytti ihmisiä ympäri maailman, ja käynnisti jälleen keskustelun metsästysmatkailun oikeutuksesta, sanoo Bradshaw.

Leijonaksi pukeutunut tyttö mielenosoituksessa.
Leijonanmetsästystä vastustava mielenosoitus Etelä-Afrikassa. Kuva: Kim Ludbrook / EPA

– On ymmärrettävää, että monet vastustavat huvin ja muistojen vuoksi tapahtuvaa metsästystä, ja uskovat sen olevan osasyynä lajien sukupuuton uhkaan. Metsästysmatkailuun käytetään Afrikassa kuitenkin vuosittain 217 miljoonaa dollaria. Jos tämä tulonlähde otetaan pois, tilanne voi lajien säilymisen kannalta huonontua lajien tuoman taloudellisen hyödyn vähentyessä, professori Corey Bradshaw tähdentää.

Professori Nigel Leader-Williams painottaa, että metsästysmatkailua on pystyttävä säätelemään paremmin.

– Yksi suurimmista ongelmista on, että toiminnan tuotot menevät nykyisellään usein yksityissektorille, ja ne hyödyttävät harvoin suojelualueiden hoitoa ja paikallisia yhteisöjä. Jos metsästystuloja ohjattaisiin paremmin, kipeästi kaivattuja varoja saataisiin kohdennettua luonnonsuojeluun.

Tutkijoiden ehdotukset Afrikan metsästysmatkailuun

Di Minin, Bradshaw ja Leader-Williams ehdottavat seuraavia toimia, joilla metsästysmatkailun merkitystä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä voitaisiin parantaa ja metsästysmuistojen keräilystä saataisiin enemmän hyötyä luonnonsuojelulle:

  1. Valtioiden tulisi säätää safarien järjestäjille pakollinen maksu, joka ohjataan suoraan luonnonsuojelurahastoihin.
  2. Metsästysmuistoille voitaisiin myöntää ekosertifikaatti, jos ne tulevat alueilta, jotka pitävät parhaiten huolta luonnon monimuotoisuudesta ja kunnioittavat eläinten hyvinvointia.
  3. Populaation eli eläinkannan elinkyvyn arvioinnista tulisi tehdä pakollista, jottei nettopopulaatioita pienennettäisi metsästämällä.
  4. Eläinten osien myyminen metsästyksen jälkeen tulisi kieltää laittoman kaupan estämiseksi.
  5. Paikallisten yhteisöjen johtamien tai pitkäaikaisesti hoitamien metsästysmatkailuyritysten tulisi olla rahoituksessa etusijalla.

Lisäksi tutkijat ehdottavat perustettavaksi säätiöitä, jotka kanavoisivat hyötä paikallisille yhteisöille. Saaliseläimistä pitäisi myös kerätä tarkat, julkiset tedot ja näytteet tieteellistä tutkimuksta varten.

Metsästyssafareille tehtäisiin myös yllätystarkastuksia ja metsästysmuistot ja luvat peruttettaisiin, jos rikkomuksia havaitaan.

Kaikissa metsästystilanteissa varalla tulisi olla ammattilaisampujia ja -jäljittäjiä, jotta eläimet voidaan lopettaa nopeasti ja asianmukaisesti.

Metsästysmatkojen järjestäjä tukee ajatusta

Suomen Jahtimatkat järjestää joka vuosi metsästysmatkoja eri puolille maapalloa. Unkarista tavoitettu yhtiön toimitusjohtaja Tero Kantelo katsoo vuosien kokemuksella kaupallisen metsästyksen olleen eduksi Afrikan eläinkannoille. Matkanjärjestäjillä on tarve säilyttää elinvoimaiset riistakannat, jotta toiminnalla olisi jatkuvuutta.

metsästäjä Jaakko Ojanperä esittelee kaatamaansa leijonaa Tansaniassa
Kuva: Suomen Metsästymuseo

– Perusmatka Etelä-Afrikkaan safarille maksaa noin pari tonnia ja lennot. Tämä sisältää kaatolupamaksut, kertoo Tero Kantelo.

Yleensä suomalaisten metsästäjien tähtäimessä on pari kolme antilooppia, joita metsästetään matkanjärjestäjän omilla mailla.

Kantelon mukaan esimerkiksi eteläisen Afrikan eläinkannat ovat moninkertaistuneet kaupallisen metsästyksen alettua. Metsästyssafareilla ammutaan vuosittain vain sen verran eläimiä kuin kulloinenkin kanta kestää.

Eniten eläimiä uhkaa laiton salametsästys, jossa himoitaan esimerkiksi norsujen syöksyhampaita.

Tuoreimmat aiheesta: Tiede

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä