Vajaa kymmenen vuotta voimassa ollut laki iltapäiväuudistuksesta on väljä ja antaa toiminnan järjestäjälle melkoi vapaat kädet. Tämän seurauksena koulussa järjestettävä ip-toiminta on usein koulumaista, urheilujärjestön iltapäiväkerho liikunnallista ja leikkipuistossa toiminta on usein vapaampaa leikkia.

Sosiologi Harriet Strandellin tietokirja Lapset iltapäivätoiminnassa on ensimmäisiä aiheesta tehtyjä perusteellisia tutkimuksia.

Strandell tarkkaili viiden helsinkiläisen iltapäiväkerhon toimintaa noin kuukauden ajan ja haastatteli yli 50:tä lasta ja 14 työntekijää.

- Ohjaajien koulutus on kirjavaa, joillakin ohjaajilla ei ole koulutusta lainkaan. Tehtäviinsä sitoutuva työtiimi saa asiat luistamaan ja lapset viihtymään. Toisena ääripäänä oli kuitenkin hallitsemattomia tilanteita, ristiriitoja epäjärjestystä, kuvaa Strandell.

" Kun tää on kuitenkin opetusviraston alaista toimintaa, et onhan ne tuolla jossain toimistolla ne paperit, mitä meidän kuuluis, mutta ei ne ikinä oo ees tänne asti päässy. Tuli joku sähköposti, että käykää lukemassa nää kaupungin suuntaa antavat jutut." Raisa

Luovuudelle pitäisi olla enemmän tilaa

Kirjassa moni iltapäivänkerhon vetäjä on huolissaan siitä, ettei lapsilla ole enää aikaa leikkiä vapaasti. Henkilökunta koki, että vanhemmat vaativat iltapäiväkerholta ohjattua ja opettavaista toimintaa, kun taas lapset kaipasivat leikkimistä. Strandellin mielestä iltapäivätoiminta perustuu liiaksi aikuisten ohjaamiseen.

- Se toimii usein vähän kuin päiväkoti. Nämä alaluokkalaiset ovat liian vanhoja senkaltaiseen toimintaa. Enemmän pitäisi olla vapaata toimintaa.

" Mutta toisaalta mä just noita lapsia aattelen, kun ne tuolla koulussa istuu ja on, niin mun mielestä se on sen lapsen kannalta ja sen kaiken luovuuden kannalta kauheeta, jos koko ajan on, että mene jonoon, odota ja odota, istu ja kaikki lähtee yhdessä pois. Kun ne lapset istuu tuolla, niin täytyyhän niitten päästä purkaan sitä energiaa sillain, että se on kivaa. […] Mut justiinsa sellanen, että kyllä noi lapset haluaa sitä semmosta vapautta. " Sanna

Tilat kaipaavat kohennusta

Strandell arvioi, että iltapäivätoiminnan uudistuksen toteuttamisessa näkyvät selvästi vähäiset resurssit. Vakavimpana ongelmana hän pitää iltapäivätoiminnan tiloja. Tilan puute on polttavin koulujen kerhoissa.

- Koska iltapäivätoiminnalta puuttuvat sitovat tilanormit, melkein mikä tahansa sopukka näyttää kelpaavan iltapäiväkerholle.

Kehnot tilat kertovat Strandellin mielestä laajemmin arvostuksesta lapsia ja iltapäivätoimintaa kohtaan.

"Ja sitten, ja sitten vielä täällä, täällä on niin pieni tila, että tänne ei mahtuis siilikään. " Piia

Strandell muistuttaa, että lapset kaipaavat vilkkaan koulupäivän jälkeen rauhaa. Tämän vuoksi tutkijan mielestä kannattaisi pohtia, olisiko koti sittenkään huono paikka koululaisen iltapäivänviettoon.