Aila Laukkonen on työskennellyt Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa pitkään perushoitajana kirurgisella osastolla. Eläkeikä tuli täyteen kolme vuotta sitten, mutta yhä työpaikan ovi käy.

-Jaa-a, sitä monta kertaa miettiikin, että miten sitä vain lähtee. Sitä haluaa tehdä tätä työtä ja on aina tykännyt tästä työstä. Ilmeisesti siitä ei osaa heittää irti, naurahtaa Aila Laukkonen.

Yksinasujaa miellyttää myös työstä löytyvä sosiaalinen yhteisö. Ennen yhteisö löytyi kirurgiselta osastolta, nyt sisätautien puolelta.

-  Sitten pääsee tosiaan tapaamaan entisiä työkavereita. Se on itsellekin semmoinen portti tavallaan tähän sosiaaliseen puoleen. Olen aina tykännyt hoitotyöstä. Se on niin kuin kotia menisi.

Perustyötä riittää aina

Erikoissairaanhoidossa on joitakin töitä, joita pystyvät tekemään vain päivittäin vuorossa olevat, kertoo operatiivinen ylihoitaja Kaija-Riitta Suonsyrjä. Lääkehoito kehittyy jatkuvasti, joten siinä olisi tuuraajan vaikea pysyä ajan tasalla. Joskus sijainen on joutunut vaikeuksiin myös tietotekniikan kanssa. Esimerkiksi potilastietojärjestelmä uudistuu tiuhaan.

- Perustöitä voi tehdä ja sitä työtä riittää, sitä potilaan lähellä olevaa perushoitoa. Siihen toivoisi enemmän joskus aina lisää muutenkin resurssia. Lääkehoidon merkitys on eri yksiköissä erilainen ja korostuu esimerkiksi meillä tehohoidossa ja lasten tehostetun hoidon yksikössä ihan eri tavalla kuin jossain vuodeosastolla tai perusterveydenhuollossa tai jossakin muussa potilaitten hoitoyksikössä, toteaa Suonsyrjä. Sitä monta kertaa miettiikin, että miten sitä vain lähtee

Operatiivinen ylihoitaja vakuuttaa kuitenkin, että pitkän kokemuksen omaavalle käsiparille on töitä.

- Varmasti kokemus on tärkein ominaisuus heillä. Vaikka se eläköitysmispäivä on joskus ollut, niin eihän se osaaminen ole siihen sitten loppunut. Se että on muodostunut meille kyllä voimavaraksi, koska tällä alueella ollut aika pitkään hoitajapula.

Keskussairaalassa on sisäinen sijaisjärjestelmä. Silti syntyy tilanteita, joissa lisäväkeä tarvitaan

- Esimerkiksi hoitoringit vaativat ihmisiä. Ne tarkoittavat sitä, että potilaan vierellä täytyy olla jatkuvasti hoitaja, konkretisoi Kaija-Riitta Suonsyrjä.

Hoivaaminen on verissä

Aila Laukkonen perustelee työssäkäyntiään hoitotyön luonteella ja ihmissuhteilla. Tämän ymmärtää myös operatiivinen ylihoitaja.

- Se on se hoitotyö kuitenkin, joka varmasti vetää takaisin. Se, että saa hoitaa ihmistä ja auttaa niissä vaivoissa, minkä vuoksi potilas on tänne sairaalaan tullut. Ja samalla toteuttaa omalta osaltaan sitä potilaan hoitoa yhdessä muiden ammattiryhmien kanssa.

-  Ne ystävyyssuhteet ovat varmasti elinikäisiä, mitä siellä luodaan. Nämä työtoveruudet jäävät vielä sille henkilölle, joka lähtee eläkkeelle, pohtii Suonsyrjä.

Osa hoitajista jättää eläkkeelle lähtiessään työpaikalle puhelinnumeron ja luvan soittaa tarvittaessa sijaistamaan. Moni käy jonkin aikaa töissä, jos henkinen ja fyysinen kunto ovat hyvät. Jossain vaiheessa into työhön syystä tai toisesta loppuu. Kuinka kauan Aila Laukkonen jaksaa paiskia töitä?

- En osaa sanoa, en osaa sanoa. Se on vaan hetki kerrallaan, päivä kerrallaan, naurahtaa Aila Laukkonen.