– Jos katsotaan kuinka paljon ennenaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveyspuolella maksavat, niin kyllä lisää resursseja tarvittaisiin lisää, Timo Juurikkala (vihr.) sanoo.

– Täytyy olla myös mahdollisuus, että työelämä joustaa. Voi työnantajakin miettiä sitä polkua, miten työntekijä saadaan osa-aikatyöhön ja takaisin työelämää. Siinä voisi olla joku porkkana sille työnantajalle, Merja Kuusisto (sd.) ehdottaa.

– Tämä lähtee ihmisen tarpeista, ei siis ylhäältä alaspäin, Tarja Tallqvist (kd.) vaatii.

Yksin Helsingissä on jo nyt lähes kolmekymmenkertainen määrä mielenterveyspotilaita avohoidossa sairaalahoidossa oleviin verrattuna.

Hoitojonot kotikunnissa ongelmana

Espoolainen Tarja Tallqvist toimii helsinkiläisen mielenterveysyhdistyksen kummitätinä ja hän saa kuulla paljon elämäntarinoita. Timo Juurikkala on toiminut Vantaalla Paja-luokan erityisopettajana, jolloin masennuksesta kärsivien arki tuli tutuksi. Tuusulalainen Merja Kuusisto toimii palveluasumista tarjoavan Keski-Uudenmaan Sopimuskodin hallituksessa Keravalla.

Kansanedustajat myöntävät, että kotikunnissa tilanne ei ole kehuttava.

– Espoossa jos soitat hädissäsi terveyskeskukseen, voi mennä kuukautta tai jopa puoli vuotta ennen kuin pääset lääkärin puheille. Mielenterveyslaki pitäisi muuttaa kokonaan ja yhdistää sosiaalilakiin, Tallqvist vaatii.

– Vantaallakin lasten ja nuorten kohdalla jonot ovat liian pitkiä. Mutta on myös hyviä suunnitelmia. Esimerkiksi ensi vuonna aloittaa matalan kynnyksen Miepä-keskus, joka toimii kirjastossa. Sinne pääsee mielenterveys- ja päihdeasioissa ilman ajanvarausta, Juurikkala sanoo.

– Tuusulassa on panostettu ennaltaehkäisyyn. Meillä on myös nuorille uusi nuorisopoliklinikka. Suuri ongelma on se, että masennuspotilaille jonotusajat ovat pitkät, kuudesta kahdeksaan viikkoa ennen kuin saa vastaanottopaikkaa, Kuusisto päivittelee.

Avohoito kannatettavaa, mutta toimiiko se?

Avohoito ja sen toimivuus ovat kiistanalainen asia mielenterveyshoidossa. Tarja Tallqvistin mukaan rahaa luvataan lisää, mutta käytäntö ei toimi. Hoitosuunnitelmat eivät toteudu, koska kotikäynnit ovat niin lyhyitä.

– Olen kotihoidossa käynyt kodeissa joissa asuu mielenterveyskuntoutuja, lähes kuin sikolätissä. Usein tällainen henkilö on yksin ja hoitaja tulee nopeasti aamulla ja nopeasti illalla, Tallqvist kertoo.

Henkilökunnan määrässä on Merja Kuusiston mukaan selvää vajausta. Tarvitaan lisää ammattitaitoista henkilökuntaa mielenterveyspuolelle.

– Kierre johtaa siihen, että kotona asuvat mielenterveyskuntoutujat menevät niin huonoon kuntoon, että he joutuvat jälleen uuteen sairaalajaksoon ja se on inhimillisesti aivan väärin, Kuusisto päivittelee.

Hän pitää hyvänä, että nyt esimerkiksi Kellokosken sairaalassa henkilökuntaa siirretään avoterveydenhuoltoon kun sairaansijoja vähennetään.

– Sinänsä näen, että on hyvä, että pyritään mahdollisimman paljon järjestämään tukitoimintoja sen ihmisen omassa elinpiirissä. Sillä tavalla kuntoutumisen edellytykset ovat paremmat, sanoo Timo Juurikkala.

Juurikkala kaipaa lisää yhteisöllistä toimintaa ja ohjausta, joiden myötä syntyisi parempaa arjen turvaverkkoa. Tarja Tallqvist on samoilla linjoilla.

– Kimppakoteja tarvittaisiin. Yksinäisyys on suuri särö nyky-yhteiskunnassamme, Tallqvist sanoo.