Etukäteen voi veikata vero- ja säästökeskustelua ja huolta budjettivajeesta. Valtion velasta on syytä olla huolissaan, mutta ei hädissään. Suomi sukelsi kriisivuosiin vahvalla valtiontaloudella. Rahamarkkinoilla Suomeen luotetaan ja uutta rahaa saa edullisesti. Olemme yhä kolmen A:n luokassa.

Valtionvelan sijaan hätä oirehtii toisaalla. Huolta pitäisi nimittäin kantaa toisesta vajeesta: Suomi on nyt velkaantumassa myös kansantaloutena. Parin vuosikymmenen ajan Suomi on vienyt enemmän kuin tuonut, niin paperia kuin puhelimiakin. Nyt teknologia-ala on notkahtanut vielä rajummin kuin metsäteollisuus. Nokian vienti oli aikanaan 7 miljardia, nyt se on sulanut tästä viidesosaan.

Ei siinä ole mitään vikaa, että kännyköiden ja tukiasemien sijaan viedään teräslevyjä, mutta jalostusarvo on kyllä sidoksissa tulovirtaan. Viennin jalostusarvon lasku johtaa vientitulojen alenemiseen – Suomesta voi tulla uusköyhä maa.

Tarvitsemme korkeaan osaamiseen perustuvaa uutta kasvua. Siksi budjettiriihessä koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen rahat on syytä pitää erityissuojeluksessa. Ne ovat voimavaroja, joilla valtio voi tukea viennin kilpailukykyä.