TAUSTA: Kurdeilla on kansa ja maa mutta ei valtiota

Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian alueilla sijaitsevan Kurdistanin arviolta 25 - 30 miljoonasta kurdista noin puolet asuu Turkissa. He muodostavat 20 prosentin vähemmistön, mutta Turkin peruslinja on, ettei kurdeja ole kansana olemassakaan.

Sen mukaisesti heiltä on pyritty riisumaan kansalliset ominaispiirteet kieltä myöten. Kapinoiville on näytetty rautanyrkkiä. 1990-luvun pääministerin Tansu Çillerin sanoin "Turkilla ei ole kurdiongelmaa, on vain terroristiongelma".

Kurdien poliittisen toiminnan tiellä on ollut monta estettä. Mikä tahansa kurdimyönteinen lausunto on voitu tulkita tueksi terrorismille. Vuonna 1991 kurdikansanedustajat joutuivat sekä luopumaan paikoistaan että vankilaan, koska vannoivat kansanedustajanvalansa kurdin kielellä.

Viime kesän vaaleissa kurdit kiersivät vaalilainsäädäntöä asettumalla riippumattomiksi ehdokkaiksi. 550-paikkaiseen parlamenttiin pääsi siten 22 Demokraattisen yhteiskuntapuolueen DTP:n edustajaa. He ovat parlamentin kaikkien aikojen suurin kurdiryhmä.

Tänä vuonna vala vannottiin turkiksi ja DTP on sanonut olevansa valmis yhteistyöhön hallitsevan Oikeus ja kehitys -puolueen AKP:n kanssa. DTP kertoo tavoittelevansa etenkin uutta perustuslakia sekä tukea kurdeille, jotka ovat olleet pakolaisina hallituksen ja kurdikapinallisten 1980- ja 1990-luvun taisteluista asti. Heidän kotiseuduilleen kaivataan konkreettista apua - asuntoja, ruokaa, sairaaloita.

Toisaalta myös AKP kampanjoi vaalien alla ahkerasti kaakon kurdialueilla. Menestys oli niin suurta, että se kyseenalaistaa DTP:n aseman kurdien ainoana parlamentaarisena edustajana. Turkin puoleisen Kurdistanin pääkaupungissa Diyarbakirissa AKP:n kannatus lähes kolminkertaistui. Uusi tilanne antaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia poliittiselle lähentymiselle kurdikysymyksessä.

Vuoden mittainen lupa suurhyökkäyksille Liennytys uhkaa kuitenkin jäädä lyhyeksi, jos Turkki toteuttaa aikeensa hyökkäyssodasta kurdikapinallisia vastaan. Hallitus sai lokakuun puolivälissä parlamentilta luvan hyökätä Pohjois-Irakiin, jonne kurdien kielletyn työväenpuolueen PKK:n sissit pakenevat tehtyään iskuja Turkin sotilaita vastaan. Periaatteessa lupa antaa armeijalle vuoden ajaksi vapaat kädet sotaan toisen valtion alueella. Parlamentissa myös oppositio siunasi hankkeen suurin luvuin; vastaan oli vain DTP. Se muistutti, ettei kurdikysymykseen ole tähänkään asti saatu ratkaisua asein, ei puolin tai toisin. Väkivaltaisuuksissa arvioidaan kuolleen yli 37 000 ihmistä. Vielä 1990-luvulla Turkki teki useita isoja sotaretkiä Irakin puolelle. Irakin hallinnolle se sopi, sillä Saddam Husseinin kurdipolitiikkaa oli erityisen raakaa. Sen kummemmin Turkki kuin Saddamkaan eivät kuitenkaan saaneet PKK:n kapinaa lopetettua. Esimerkiksi Turkin Operaatio Teräs keväällä 1995 epäonnistui lähes täysin: rajan yli lähettiin 35 000 sotilasta, kapinallisia kaatui alle 160. Vuoristoinen Kurdistan on parempaa taistelumaastoa sisseille kuin suurille armeijoille. Jotkut tarkkailijat arvelevat, että noiden kokemusten vuoksi Turkki saattaa nyt tyytyä yksittäisiin kurditukikohtien ilmapommituksiin ja rajahyökkäyksiin, vaikka puhuu kovia sanoja. Toiset kuitenkin miettivät, mahtaisiko Turkki sodan aloitettuaan tyytyä kapinallisten nujertamiseen, vaan olisiko viime kädessä tavoitteena hävittää Irakin kurdien autonomia, joka on hiertänyt Turkkia vaarallisena esimerkkinä sen omalle kurdiväestölle. Nämä tarkkailijat liittyvät myös varoituksiin mahdollisen sodan laajoista kerrannaisvaikutuksista Lähi-idässä. Jos Turkin sallitaan hyökätä Pohjois-Irakiin, mikä estää Irania hyökkäämästä Etelä-Irakiin, he muun muassa kysyvät. Kenen kanssa neuvotella? Turkki on luvannut käyttää kaikki poliittiset ja diplomaattiset keinot ennen sotatoimia, mutta PKK on sille terrorijärjestö, jonka kanssa se ei neuvottele. Myös Irakin Kurdistanin aluehallituksen kanssa se on haluton puhumaan. Neuvottelukumppani on Irakin keskushallitus, jolta Turkki vaatii PKK:n arviolta 3 000 sissin toiminnan estämistä.

Irakin presidentti Jalal Talabani - itsekin kurdi - on kehottanut PKK:n sissejä laskemaan aseensa tai lähtemään Irakin maaperältä, ja pääministeri Nuri al-Maliki on luvannut, että PKK:n toimistot suljetaan ja toiminta Irakissa estetään. Hallituksen katetta kuitenkin syö se, että keskushallinnolla on niukasti vaikutusvaltaa itsehallinnollisella kurdialueella. Monien iskujen runtelemalla Irakilla ei myöskään ole varaa siirtää joukkojaan pohjoiseen jahtaamaan PKK:n sissejä.

Kurdistanin hallitus puolestaan on haluton käyttämään voimaa kurdiveljiä vastaan, vaikkei PKK:n toimia tukisikaan. Presidentti Masoud Barzani haluaisi neuvotteluja Turkin kanssa. Hän muistuttaa, ettei Irakin Kurdistan ole osallinen Turkin ja PKK:n välisessä verenvuodatuksessa eikä ole sitä koskaan kannattanut. Samalla Barzani kuitenkin varoittaa, että Irakin kurdit ovat valmiita puolustamaan asein alueensa koskemattomuutta hyökkääjää vastaan.

EU ymmärtää Turkkia mutta vastustaa sotaa Myös ulkomaat ovat vedonneet Turkkiin, ettei se antaisi hyökkäyskäskyä Irakin rajalle asettuneille 60 000 sotilaalleen. Länsimaat - myös EU - ovat tosin määritelleet PKK:n terroristijärjestöksi mutta pitävät sotaa liian rankkana keinona sen nujertamiseksi.

Laajentumiskomissaari Olli Rehn sanoi lokakuisessa lausunnossaan, että terrorismi on yhteinen haaste EU:lle. EU ymmärtää Turkin tarpeen suojella kansalaisiaan mutta edellyttää samalla kansainvälisen lain kunnioittamista, Rehn sanoi.

Yhdysvalloille Turkin kurdikysymys on aina ollut EU:takin mutkallisempi. Turkki on Yhdysvalloille läheinen Nato-liittolainen, jonka kautta nykyisin kulkevat Yhdysvaltain Irakin-joukkojen elintärkeät huoltoreitit.

Presidentti George Bush on toisaalta varoittanut Turkkia sotaretken haitallisuudesta, toisaalta hänen uumoillaan luvanneet salaa jopa tukea hyökkäykselle. The Chicago Tribune -lehden nimettömistä hallituslehdistä saaman tiedon mukaan Bush olisi valmis ilmaiskuihin PKK:n tukikohtiin. Anniina Wallius, YLE Uutiset >>> Haave valtiosta oli toteutua 1920-luvulla