yle.fi


Olet tässä

ILMIÖITÄ: Kirjailija, joka menetti äidinkielensä

julkaistu 6.2.2009 klo 17:18, päivitetty 6.2.2009 klo 17:42
Kirjailija Seyhmus Diken.

Kirjailija Seyhmus Diken.

Turkki on kohentanut kurdiväestönsä oikeuksia 2000-luvulla, myös kurdiksi puhuminen ja kirjoittaminen on vapaampaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Vuoden alusta Turkin yleisradio TRT aloitti jopa kurdinkielisen TV-kanavan. Turkissa elää silti yhä ihmisiä, jotka kärsivät lapsuudessa kokemastaan kielen tukahduttamisesta. Yksi heistä on kirjailija Seyhmus Diken Diyarbakirissa.

Kirjailija Seyhmus Diken nauttii teetä lempikahvilassaan Diyarbakirissa. Ympäriltä kuuluu kurdin kieltä ja paikallista musiikkia, osa kahvilan asiakkaista lukee kurdinkielistä sanomalehteä. Hieman yli 50-vuotiaalle kirjailijalle kaikki tämä merkitsee kurdin vapautumista verrattuna aikoihin, jolloin hän oli itse vasta lapsi.

- Vanhempamme eivät puhuneet meidän lasten kanssa kurdia lainkaan kaduilla mutta eivät myöskään kotona. Muistan myös julkisten tilojen kyltit, joissa käskettiin: "Kansalainen, puhu turkkia!" Kasvoin ympäristössä, jossa meidän ei haluttu puhuvan äidinkieltämme, Diken muistelee.

Myös kurdinkielinen koulutus oli kielletty ja Diken suoritti kaikki opintonsa turkiksi. Nuorena hän työskenteli muun muassa sisäasiainministeriössä, kirjoittamisen pariin hän ajautui vähitellen. Ensimmäinen kirjansa Diken julkaisi 90-luvun alussa, minkä jälkeen hän on julkaissut useita kirjoja, näytelmiä, lehtiartikkeleita ja esseitä.

Ilmaisu omalla kielellä ongelma

Dikenin kirjat kertovat pääosin kurdeista, hänen kotikaupunkinsa Diyarbakirin ihmisistä, arkkitehtuurista ja kotikylistään levottomuuksia paenneista kurdeista. Silti teosten alkukieli on turkki.

- Äidinkieleni on kurdi mutta ensimmäinen oppimani kieli on turkki ja se on outoa. Monelle kurdi-intellektuellille tämä on heidän elämänsä suurin ongelma: Haluamme tuoda julki kurdien kieltä ja kulttuuria mutta emme osaa ilmaista itseämme kurdiksi ja tunnemme itsemme heikoiksi, kirjailija selittää.

- Koetan kirjoittaa kurdiksi lyhyitä tekstejä mutta olen tyytymätön tulokseen, sillä teen paljon virheitä. En edes kehtaa näyttää tekstejäni kenellekään, hän jatkaa.

Erityisesti Itä-Turkissa Dikenistä on tullut suosittu kirjailija ja hän on myös käynyt kansainvälisillä kirjamessuilla Euroopassa. Hänen kuuluisin teoksensa, "Salaisuutensa muureilleen kuiskiva kaupunki" ilmestyy pian ranskaksi. Kaikki teokset on käännetty myös kurdiksi. Aina Dikenin lukijakunta ei ymmärrä, miksi kääntäjää tarvitaan.

- Silloin tällöin nuoret lukijani tulevat kysymään, miksi ihmeessä en kirjoita kurdiksi. He eivät ole kokeneet samaa kuin minä lapsuudessani ja ajattelevat, että on oma valintani olla kirjoittamatta kurdiksi. Minulla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa. Ajattelen turkiksi ja jos sitten kirjoitan kurdiksi, ei se ole kirjailijalle mahdollista. Sieluni kärsii, kirjailija kertoo.

Usein maaseudulla asuneet kurdit onnistuivat säilyttämään kielensä kaupunkilaisia paremmin ja myös kurdin käyttökiellon aikana syntyi kirjallisuutta, jota ei tuolloin voitu julkaista. Kielen aseman parannuttua erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana on sekä vanhoja että uusia teoksia alettu painaa kurdiksi.

Kirjankustannus kurdiksi yhä vaikeaa

Kurdiksi kirjoja julkaisee myös neljä vuotta sitten Diyarbakiriin perustettu kustantamo Lis. Perustaja ja paikan omistaja Lal Lales on kirjailija Dikenin ystävä ja päätämme käydä paikan päällä tapaamassa häntä. Kustantamo on toimintansa aikana julkaissut 63 kirjaa kurdiksi, tehtävä ei ole ollut helppo.

- Kuvittele kieltä, joka oli kielletty 70 vuotta, jota ei voinut puhua tai jonka puhumisesta joutui vaikeuksiin. Vaikka kieli on hiljattain vapautunut, ei näissä olosuhteissa ole ollut helppo julkaista kirjoja. Tämä on traumaattinen alue, jossa väkivalta on ollut yleinen osa ihmisten elämää. Niinkin elegantin ja humanistisen median kuin kirjallisuuden eloon herättäminen on vaikeaa, sanoo Lales.

Juttelemme kustantamon yhteydessä toimivassa kahvilassa. Sekä Diken että Lales kertovat olevansa tyytyväisiä erityisesti 2000-luvulla tapahtuneeseen kurdin kielen aseman parantumiseen Turkissa. Ilmapiiri on vapaampi ja ihmiset puhuvat avoimesti kurdia kaduilla. Silti vielä riittää rutkasti parannettavaa.

- Kurdin kieli on vapautettu mutta sen käytössä on yhä rajoituksia. Kaikki rajoitukset tulisi poistaa, myös koulutuksessa ja julkisella puolella. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että kielen vapauttaminen ei hajota tätä maata. Kaikkien pitäisi painaa tämä mieliinsä, muuten tilanne ei kehity, Diken sanoo.

Lotta Nuotio / YLE Uutiset / Diyarbakir

Jatka tästä