Tampere |

Unkarin nykyvalokuvataide on rikasta ja rosoista

Tampereella on parhaillaan nähtävillä Suomen ensimmäinen unkarilaisen nykyvalokuvan yhteisnäyttely. Unkarin Valokuvaajien yhdistyksen kokoamassa näyttelyssä on yhteensä 120 teosta. Näyttelyn kaksitoista taiteilijaa ovat maailmalle tuntemattomampia ja edustavat tämän päivän valokuvaajien keski-sukupolvea.

Zsolt Szamódy on kuvannut pieniä pilkahduksia intialaisesta elämästä.
Zsolt Szamódy on kuvannut pieniä pilkahduksia intialaisesta elämästä. Kuva: Zsolt Szamódy

Unkarin valokuvataiteella on vahvat vahvat perinteet. Unkarilaisista taiteilijoita puhuttaessa mainitaan usein viisi maailmankuulua tähteä, Brassaï, Capa, Kertész, Moholy-Nagy ja Munkácsi.

Näyttelyn tuottaja Tuula Alajoki kertoo heidän luoneen menestyksensä Unkarin rajojen ulkopuolella.

Hän painottaa, että toisin kuin lännessä maailmassa luullaan, Unkarin taiteen kehitys ei suinkaan pysähtynyt suuren viisikon lähtöön.

- Sosialismin aika toi omat haasteensa, ja muutenkin länteen lähtivät ne jotka uskalsivat. Unkarissa ei myöskään ollut "tähtitehdasta", jossa olisi automaattisesti tehty maailmankuuluja taiteilijoita. Niinpä Unkariin jääneiden taiteilijoiden menestys rajoittui oman maan rajoihin.

Juuri tähän vähemmän tunnettuun keski-sukupolveen keskittyy Tradition and Receptiveness -näyttely.

- Kyseiset valokuvaajat ovat kielitaidottomia sekä ehkä jo hieman vanhoja lähteäkseen ulkomaille luomaan uraa maailmalla. He ovat tyytyväisiä Unkarissa ja maan sisäisesti varsin arvostettuja, Alajoki kertoo.

Monipuolisia sisältöjä

Teoksissa on nähtävillä sekä tämän päivän valokuvauksen ilmiöitä että Unkarin loisteliasta aikaa maailmansotien välissä. Alajoki kertoo tämän tulevan näyttelyssä esille etenkin tekniikoissa.

- Mustavalkokuvissa pyritään tekniseen taituruuteen, jonka kautta osoitetaan kunniaa taiteen mestareille. Unkarilaisessa valokuvataiteessa on myös hyvin vahvat kokeellisen valokuvan perinteet. Siitä täällä on esimerkkinä fotogrammit, joihin ei ole käytetty lainkaan kameraa vaan kuvaaminen on tehty pelkästään valolla , Alajoki kertoo.

Näyttelyn teoksissa on pyritty vuoropuheluun menneen ja nykyisen, perinteisen ja aikalaistaiteen välillä.

Tämä on onnistunut paitsi tekniikoiden ja mustavalkokuvien avulla myös pieniä arjen tarinoita kertomalla. Siis kaiken kaikkiaan monipuolisella sisällöllä.

- Suomalaiseen nykyvalokuvaan verrattuna unkarilainen valokuvataide on vähemmän hiottua, hieman rosoisempaa ja rikkaampaa, Alajoki valaisee.

Ovi tuntemattomaan

Unkarilaisen nykyvalokuvan yhteisnäyttely on Suomessa ensimmäinen laatuaan. Tuottaja Alajoelle näyttelyn merkitys on selkeä.

- Se avaa oven entisen Itä-Euroopan taiteeseen, mitä hyvin harvoin Suomessa tai läntisessä Euroopassa nähdään. Nuoremmat, yksittäiset taiteilijathan voivat järjestää omia näyttelyitä tai osallistua kansainvälisille festivaaleille, mutta tässä näyttelyssä annetaan suunvuoro niille taiteilijoille, jotka ovat päättäneet pysyä kotimaassaan.

Samaan aikaan esillä oleva Unkarilaiset Mestarit näyttely on Tradition and Receptiveness -näyttelyn lailla tulosta Valokuvakeskus Nykyajan ja Unkarin Valokuvaajien yhdistyksen vuosi sitten alkaneesta yhteistyöstä.

Alajoki kuvaa tapahtumien kulkua yhteensattumien onnelliseksi summaksi.

- Olin vuosi sitten Unkarissa liiton vieraana ja tiedustelin yhteistyön mahdollisuutta. Minulta sitten lähtöpäivänä kysyttiin, josko tahtosin unkarilaisten mestareiden näyttelyn Suomeen, johon ilman muuta myönnyin. Käytännön asioiden varmistuttua aloin myös kysellä mahdollisuutta nyky-Unkarin valokuvanäyttelylle, joka sekin onnistui!

Nuolevista lehmistä allas-bileisiin

Näyttelyn kuraattori Péter Baki on jakanut teokset kolmeen eri teemaan, sosiologisiin näkökulmiin, matkakertomuksiin ja kokeellisiin valokuvaustraditioihin.

Ensimmäisen ryhmän värikylläisiin teoksiin kuuluvat esimerkikisi uima-allasbileissä otetut valokuvat.

- Naispuolinen kuvaaja tallensi siellä ihmisten pinnallista ja ehkä aika harvinaistakin juhlakäyttäytymistä. Siitä tuloksena on liuta räikeitä ja neonvärikylläisiä teoksia.

Rauhallisempaa katsottavaa ovat kokeellisin menetelmin valmistuneet mustavalkokuvat sekä intialaisesta elämänmenosta kertovat kuvat.

- Kyseinen matkavalokuvaaja pyrkii viettämään matkakohteessaan aina pidemmän aikaa, saadakseen valokuviinsa rehellisen kuvan maasta ja sen kansasta. Näin ovat syntyneet kuvat esimerkiksi seinää nuolevasta lehmästä tai portailla kuivuvista pyykeistä, eli intialaisista arkisista hetkistä, Tuula Alajoki ynnää.

Maksuton Tradition and Receptiveness -näyttely on esillä TR54:ssä ja se on avoinna yleisölle 5.joulukuuta saakka.

Lähteet:
YLE Tampere / Henna Kujala

Kommentoi aihetta

(0 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.

Yle Uutisten toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Käsittelemme ilmoituksia asiattomista kommenteista klo 07-23 välisenä aikana.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.

Tuoreimmat aiheesta: Tampere

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä