Kuntajakoselvittäjät Osmo Soininvaara ja Markku Lehto, lukuisat valmistelevat työryhmät sekä taustaorganisaatiot tekevät tiukasti töitä. Koko suuri päijäthämäläinen sosietee asukkaineen päivineen on prosessista ulkoistettu.

Valtaosa seuraa nenänvarttaan pitkin, että mitähän tuostakin oikein tulee. Ei koske meitä. Milloin Heinolasta, milloin Asikkalan, Hollolan tai Hartolan suunnasta poliitikot, johtavassa asemassakin olevat, esittävät näkemyksiä siitä, kuinka liitosselvitys on ympäripyöreä.

Tarjolla ei ole ollut riittävästi tietoa tai se on ollut yksipuolista. Ei puhettakaan siitä, että itse oltaisiin aloitteellisia, tutkittaisiin, tehtäisiin ehdotuksia tai haastettaisiin naapureita rakentavaan ajatustenvaihtoon.

Alamaisuus panee pitämään nykyisestä kiinni

Asukkaat ottavat niin ikään kantaa, tavallisimmin uutta kuntaa vastaan tietämättä oikein edes mihin ottaa kantaa. Asukkaiden kannanottoja leimaavat ulkopuolisuus ja alamaisuus sekä niistä juontuvat aggressiivisuus ja välinpitämättömyys. Sen sijaan että valtaa otettaisiin omiin käsiin, pelätään, kielletään ja parjataan.

Mikäli tarkoituksena todella on luoda jotakin uutta, päijäthämäläiset voimavarat kokoavaa ja valtakunnan mittakaavassa merkityksellistä asuin- ja talousyhteisöä, siinä vedetään nykyasenteilla ja –valmisteluprosessilla vesiperä.

Valmistelun pitäisi olla aidosti nykyistä laajempaa ja yllätyksellisempää. Kuntajakoselvittäjien ja virallisten valmisteluryhmien ohessa pitäisi toimia eri ammattiryhmistä, asukkaista kylien edustajista, yrittäjistä paikallisista filosofeista ja vaikka mistä koostuvia idea- ja valmisteluryhmiä, jotka tuulettaisivat ja kyseenalaistaisivat luutuneita vanhaan kunnallishallintoon ja päätöksentekoon liittyviä ajatusmalleja.

Ei:n sijaan rakentavia ehdotuksia

Aivan liian harva päijäthämäläinen, olkoonpa hän sitten päätöksentekijä tai asukas on aidosti joutunut miettimään, mitä hän haluaa ja voi saada veroeuroilla. Syrjäseutujen kyläkoulut, kaupat, työpaikat ja liikkumismahdollisuudet ovat hävinneet ja häviämässä riippumatta siitä tuleeko uusi hallinto-organisaatio eli ei. Kunnat ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ja palvelut keskittyvät joka tapauksessa.

Maakunnassa yhä useampi tuntee toinen toisensa toisin kuin vielä muutama vuosi sitten. Maakunnassa toimii jo nyt runsaasti kuntien rajat ylittäviä palveluorganisaatioita. Tätä taustaa vasten on kummallista, että uusi kunta ajatuksena on niin pelottava ja lamaannuttava.

Valtaklikkien yliarvostamisen tai pelkäämisen sijaan aktiivisten ja aloitteellisten ihmisten pitäisi käyttää sitä valtaa, joka heille kuuluu.

Ainakin toistaiseksi demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta perustuu ajatukseen, että veroeuroilla kustannetut julkiset palvelut ovat kaikille yhtäläisiä ja saavutettavissa olevia asuinpaikasta riippumatta. Vaikka periaatteista on tingitty rajusti, silti ajatuksessa piilee perusta ja tuki uuden kunnan rakentamisessakin.