Samaan aikaan kun pienessä pohjoisen maassa on keskitytty pieniin kohuihin vesilasissa, Lähi-idässä kansan huulilla on yhä kasvava suursodan uhka. Syyrian sisällissota on leiskumassa maan rajojen ulkopuolelle, ja Israelin poliitikot suunnittelevat vakavissaan iskuja Iranin ydinkohteisiin, mihin sekä Iran että Libanonin Hizbollah-liike vastaavat julmistuneella retoriikalla.

Kesä, varsinkin elokuu, on Israelissa aikaa, jolloin puheet sodasta syystä tai toisesta nousevat esiin vuosittain. Tänä vuonna näyttäisi kuitenkin siltä, että poliitikot ovat tosissaan.

Kevään ja kesän aikana nuoria on kutsuttu armeijan kertausharjoituksiin, on järjestetty evakuointiharjoituksia, väestösuojia on valmisteltu ja kansalle on jaettu kaasunaamareita, ohjuksista varoittavaa tekstiviestijärjestelmää on testattu.

Israelin lehdistössä on julkisesti kerrottu, kuinka paljon siviiliuhreja arvellaan tulevan siinä tapauksessa, että Israel iskee Iraniin ja Iran ja Hizbollah vastaisivat ohjuksin ja raketein. Viranomaiset ovat arvioineet, että israelilaissiviilejä kuolisi maksimissaan viitisensataa.

Hizbollah puolestaan ilmoitti perjantaina, että he aikovat iskeä kohteisiin, joista seuraisi "kymmeniä tuhansia uhreja ja helvetti Israelille". Tämän arveltiin viittaavan iskua Israelin ydinlaitoksiin. Iran taas ilmoitti pitävänsä Israelin iskuja "tervetulleina" sillä siten se pääsisi "Israelista eroon lopullisesti".

Vuotanut hyökkäyssuunnitelma

Sanasodan taustalla on kuitenkin todellinen iskujen uhka. Israelin lehdistössä on tällä viikolla käsitelty hartaasti julkisuuteen vuotanutta hyökkäyssuunnitelmaa Iraniin. Sen mukaan Iraniin kohdistettaisiin ensin laaja kyberisku, jolla lamaannutettaisiin kaikki tietoliikenne- ja puhelinyhteydet, radio ja televisio, valokuitukaapelit ja viestintäsatelliitit sekä sähköt koko maasta.

Tämän jälkeen Israel ampuisi kymmeniä ballistisia ohjuksia Iranin ydinlaitoksiin Persianlahdella sijaitsevista sukellusveneistä. Niistä osa räjähtäisi maan päällä ja maan alla. Ydinkärkiä ei kuitenkaan käytettäisi. Lisäksi ammuttaisiin satoja risteilyohjuksia komentokeskuksiin sekä ydinlaitoksista vastaavien tiedemiesten ja upseereiden koteihin.

Israelissa asiakirjat eivät vuoda sattumalta. Tämäkin vuoto oli suunniteltu. Arvioiden mukaan Israelin armeija halusi vuotaa hyökkäyssuunnitelmat, koska sekä sodanjohto että tiedustelu vastustaa iskua Iraniin.

Tiedot vuotanut armeijan upseeri oli kommentoinut, ettei normaalisti koskaan vuotaisi tämän kaltaisia asiakirjoja, mutta:

- Nämä eivät ole normaaleja aikoja. Pelkäänpä, että Bibi ja Barak ovat kuolemanvakavissaan, upseeri sanoi viitaten pääministeri Benjamin Netanjahuun ja puolustusministeri Ehud Barakiin.

Yhdysvallat pakotetaan mukaan?

Hyökkäyssuunnitelmien on arveltu olevan myös painostuskeino Yhdysvaltain suuntaan. Mikäli Israel todella päättäisi iskeä, Yhdysvaltain olisi pakko reagoida jollain tavoin.

Iskut vaikuttaisivat merkittävästi myös Yhdysvaltain marraskuun presidentinvaaleihin. Israelin isku hyödyttäisi arvioiden mukaan erityisesti republikaanien ehdokasta Mitt Romneytä. Presidentti Barack Obama korostaa Iranin ydinohjelman ratkaisemista neuvotteluteitse. Romney kävi jo heinäkuussa Israelissa vakuuttamassa tukeaan ja korostamassa Iranin ydinohjelman uhkaa.

Opposition Shimon Peres on sanonut, ettei Israelin pitäisi hyökätä Iraniin ilman Yhdysvaltain tukea. Netanjahu taas katsoo, että Israel voi iskeä ilman Yhdysvaltojakin.

Hyökkäyssuunnitelmien on katsottu olevan myös Netanjahun keino kääntää katseet pois sisäpoliitiikan ongelmista. Se ainakin on onnistunut, sillä israelilaiset ovat nyt todella peloissaan.

Libanon vedetään sotaan?

Peloissaan ovat myös libanonilaiset pohjoisrajan takana. Valtaosa kansasta ei katso hyvällä Hizbollahin pullisteluja. Jos Hizbollah ampuu rakettejaan kostoksi Israelin mahdollisesta iskusta, on enemmän kuin todennäköistä, että Israel ampuu myös Libanoniin.

Edellisessä Israelin kesäsodassa 2006 Libanonin infrastruktuuri tuhottiin pahoin pommituksissa. Israel ei kuitenkaan saavuttanut sodallaan haluttuja vaikutuksia, sillä Hizbollah onnistui torjumaan Israelin maajoukot. Hizbollahia ei saatu kitkettyä, vaan liike jopa voimistui "voitettuaan" vihollisen.

Maan tasalle pommitetut Hizbollahin hallussa olleet kylät ja kaupunginosat puolestaan korjattiin Iranin ja Syyrian rahoituksella Libanonin hallituksen seuratessa voimattomana vierestä.

Hizbollahin voimistuttua sodan seurauksena Libanonin hallituksen oli pakko suostua myönnytyksiin ja monen libanonilaisen mukaan Hizbollah on siitä saakka pitänyt maan hallitusta panttivankinaan.

Israelissa poliittista johtoa puolestaan arvosteltiin siitä, että vihollinen aliarvioitiin. Sotilastappiot sekä siviiliuhrien määrä oli ennakkoon arvioitua suurempi ja suunnitelmat epäonnistuivat.

Iranin hyökkäyssuunnitelmastakin arvostelijat ovat sanoneet, että se aliarvioi Iranin. Arvostelijoiden mukaan Iran on turvannut järjestelmänsä paljon paremmin kuin esimerkiksi Saddam Husseinin Irak 2003.

Libanonin vaikea Syyria-suhde

Libanonissa Israelin lisäksi uhkaa on myös Syyrian suunnasta. Syyria on ollut merkittävä voima Libanonin sisäpolitiikassa vuosikymmeniä. 1975 - 1990 sisällissodan jälkeen Syyrian armeija käytännössä miehitti suurta osaa Libanonista 15 vuotta.

Joukot lähtivät vasta Libanonin seetrivallankumouksen jälkeen 2005. Libanonilaisille viimeinen pisara oli pääministeri Rafik al-Haririn murha autopommilla. Pommia tutkinut YK-tuomioistuin on syyttänyt siitä Hizbollahia ja Syyriaa.

Libanonin poliitikoista osa on yhä Syyria-mielisiä. Libanonissa on puolestaan ollut Syyrian kansannousun aikana tuon tuosta väkivaltaisia yhteenottoja Syyrian hallitusta tukevien ja sitä vastustavien kansalaisten välillä.

Viimeisimpiä käänteitä Libanonissa on entisen sisäministerin Michel Samahan pidätys epäiltynä salajuonesta, jossa libanonilaispoliitikkoja vastaan olisi tehty pommi-iskuja, jotka oli suunniteltu Syyriassa. Libanonin presidentti Michel Sleiman on pyytänyt asiasta virallista selvitystä Syyriasta, turhaan.

Arvioiden mukaan pidätys oli todellinen käänne Libanonissa, jossa poliittiset väkivaltaiset juonet yleensä ovat jääneet rankaisematta. Pidätys asettaa paineita myös pääministeri Najib Mikatin politiikalle, joka on ollut Syyrian sisällissodan ulkopuolella pysytteleminen. Pidätys ja selityksen vaatiminen on suora kannanotto Syyrian hallintoon.

Hizbollah puolestaan pelaa kovilla senkin vuoksi, että mikäli Syyrian hallinto todella kaatuu, asekuljetus- ja huoltoreitit Iranista käyvät todella vaikeiksi.

Oman osansa Libanonin tilkkutäkkiin tekevät voimakkaat klaanit, joista esimerkkiä on saatu aiemmin tällä viikolla. Al-Mukdadin shiiaklaani sieppasi kymmeniä ihmisiä kostoksi yhden jäsenensä sieppaamisesta Syyriassa.

Sieppaus oli ikävä muistuma sisällissodan ajoista, jolloin sieppaukset olivat osa sotapolitiikkaa. Samalla se oli muistutus siitä, että Libanonissa on Hizbollahin lisäksi kymmeniä muitakin ryhmittymiä, klaaneja, joilla on omat, erittäin voimakkaat ja hyvin aseistetut yksityisarmeijansa. Näitä klaaneja on kaikissa etnis-uskonnollisissa ryhmissä druuseista kristittyihin. Ja kaikki ovat valmiina aseineen, mikäli tilanne niin vaatii.

Pahin näkymä Lähi-idän kesässä on siis se, että Syyrian sisällissodan sijasta alueella on avoin, neljän valtion suursota - unohtamatta tällöin esimerkiksi Turkin ja Persianlahden sekä länsimaiden osuutta asiaan. Toivoa sopii, että se jääkin ainoastaan pahimmaksi skenaarioksi.