Rakennemuutos nakersi suomalaista metsäteollisuutta

Edes marraskuussa saatu tieto Venäjän päätöksestä lykätä puutullien korotuksia jopa vuodella eteenpäin ei onnistunut kääntämään alan jyrkkää laskusuhdannetta saati irtisanomiskierrettä. Metsäyhtiö toisensa perään ilmoitti pitkin vuotta mittavista tuotannon ja henkilöstön leikkauksista. Nähtiinpä joukossa myös muutamia suuremman mittaluokan konkursseja.

Kansainvälisen talouden ongelmat vähensivät paperin kysyntää Euroopan jo ennestään ylituotannosta kärsivillä markkinoilla ja lisäsivät paineita supistuksiin. Näin metsäteollisuuden rakennemuutoksen kierrokset vauhdittuivat entisestään. Toisaalta loppuvuonna nähty dollarin vahvistuminen euroon nähden hienoisesti myös tuki pitkälti vientiin nojautuvaa teollisuudenhaaraa.

Aivan vuoden lopussa metsäteollisuuden tilaa kuvasivat myös lukuisten tuotantolaitosten jouluseisokit. Suomalaisten paperituotteiden kysyntä hiipui Euroopassa niin paljon, että varastojen täytyttyä tehtaita ei kannattanut pitää käynnissä pyhätyövoimalla, vaikka alan työehtosopimukset olisivatkin tällaisen järjestelyn sallineet.

Tehtaita lakosi hurjaan tahtiin

Metsäyhtiöt varautuivat ankeaan markkinatilanteeseen pitkin vuotta määrätietoisella tuotantokapasiteettinsa vähentämisellä. Kuluneena vuonna muun muassa Stora Enson Kemijärven sellutehdas suljettiin suuren kohun saattelemana huhtikuun lopussa. Syksyllä vastaavan kohtalon kokivat esimerkiksi UPM:n Kajaanin paperitehdas ja Valkeakoskella sijaitseva Tervasaaren sellutehdas.

Kenties karuin kohtalo odotti marraskuun lopussa konkurssistaan ilmoittanutta erikoiskartonkeja valmistanutta pörssiyhtiö Stromsdalia. Neuvottelut vuodesta 1913 asti Juankoskella kartonkia valmistaneen yhtiön jatkorahoituksesta kariutuivat eikä uusia rahoitusmahdollisuuksia enää löytynyt.

Onnellisempiakin loppuratkaisuja rakennemuutoksen pyörteissä kuitenkin nähtiin. M-realin Lohjan Kirkniemen ja Jyväskylän Kankaan tehtaat päädyttiin myymään eteläafrikkalaiselle Sappille.

Vuoden aikana ehdittiin joka tapauksessa irtisanoa varovaisestikin arvioiden tuhansia metsäteollisuudessa työskennelleitä työntekijöitä. Lomautettujen määrä oli moninkertainen. Myös välillisten kärsijöiden määrää kansantaloustieteilijät joutuvat arvailemaan vielä pitkään.

Metsäalan ammattijärjestöt seurasivat kauhuissaan alan työllisyystilanteen heikkenemistä. Esimerkiksi Puuliitto vetosi vielä loppuvuonna voimakkaasti alan yrityksiin, jotta nämä tukisivat työntekijöitään taloudellisesti ja osallistuisivat koulutuksen järjestämiseen sekä kustannuksiin työpaikkansa menettäneiden selviytymiseksi takaisin työelämään.

Venäjä lupasi lykkäystä puutulleihin

Toisaalla kulisseissa käytiin ankaraa vääntöä. Suomi ja EU pyrkivät pitkin vuotta taivuttelemaan Venäjää luopumaan raakapuunsa korotetuista tullimaksuista. Lopulta marraskuussa tilanteeseen saavutettiin osittainen läpimurto, kun Venäjän pääministeri Vladimir Putin kertoi yllättäen maansa lykkäävän puutullien suunniteltua kiristämistä vuoden 2009 alusta ainakin 9 - 12 kuukaudella eteenpäin.

Venäjä ehti nostaa puutullejaan edellisen kerran huhtikuussa 2008, jolloin tullin määrä kohosi 10:stä 15 euroon kuutiolta. Vuoden alusta alkavaksi kaavailtu korotus olisi nostanut tullin jo peräti 50 euroon kuutiolta. Suomen Metsäteollisuus arvioi, että viimeistään tämä tullikorotus olisi tehnyt puun tuonnin Venäjältä käytännössä kannattamattomaksi. Puukauppa oli keskeisenä aiheena Matti Vanhasen Venäjän-vierailulla, jota isännöi Vladimir Putin (EPA/Aleksey Nikolsky)

Teollisuuden mielialaksi muodostui joka tapauksessa se, että Venäjältä hankittu jatkoaika ei vielä ratkaissut ongelmia lopullisesti. Lisäaikaa Venäjän päätös kuitenkin toi, ja pääministeri Putin pääsi samalla kosiskelemaan suomalaisyhtiöitä investoimaan Venäjän metsäteollisuuteen lupaamalla tällaisista teoista tuntuvia rahoitustukia. Vuoden lopussa vallinneessa epävarmassa kansainvälisessä suhdanneilmapiirissä investoinnit itärajan taakse olivat kuitenkin monille toimijoille mahdoton ajatus.

Hallitus vauhditti puukauppaa tukitoimillaan

Kun puunsaannin ongelmat ehtivät olla kuitenkin pitkään tiedossa, hallitus ryhtyi jo keväällä mittaviin toimiin kotimaisen puukaupan vauhdittamiseksi. Ratkaisuna oli puukaupan määräaikainen veronkevennys, joka näyttikin tilastojen mukaan vauhdittaneen kaupantekoa, kunnes tehtaat alkoivat ajaa tuotantomääriään alas loppuvuonna.

Verovähennysten ohella hallitus määräsi euroja puukuljetusten tukemiseen ja harkitsi jo vakavissaan erityisiä kauttakulkumaksuja Suomessa kulkeville venäläisille rekoille. Talouden hyytyminen ja sen myötä seurannut kuljetusten väheneminen kuitenkin ratkaisivat loppuvuonna sen, ettei transitomaksuja pidetty enää varteenotettavana vaihtoehtona.