Tämä havaittiin väitöskirjassa, jossa tutkittiin iäkkäiden kotona asuvien kuopiolaisten psyykenlääkkeiden käyttöä kolmen vuoden aikana.

38 prosenttia tutkituista yli 75-vuotiaista käytti tutkimuksen alussa erilaisia psyykenlääkkeitä. Uni- ja rauhoittavia lääkkeitä käytti noin kolmannes, masennuslääkkeitä kymmenen prosenttia ja psykoosilääkeitä kuusi prosenttia.

Käyttö pitkittyi monilla, vaikka uni- ja rauhoittavat lääkkeet on tarkoitettu muutaman viikon kuureiksi, kertoo proviisori Maria Rikala.

- Näistä jotka käyttivät psyykenlääkkeitä tutkimuksen alkaessa, 60 prosenttia oli käyttäjiä yhä vielä viimeisenä tutkimusvuotena. Tämä pitkäkestoinen käyttö oli yleistä etenkin uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttäjillä.

Kolmen vuoden kuluttua tilanne oli sama, riippumatta siitä, oliko lääkkeiden käyttöön yritetty vaikuttaa vuotuisilla arviokäynneillä vai ei. Rikala pohtii, että harkinta kerran vuodessa on liian vähän.

Tuikituttu ongelma lääkäreille

Kuopiolainen terveyskeskuslääkäri Timo Ylinen sanoo, että useimmiten on kyse monisairaista, paljon lääkkeitä tarvitsevista potilaista. Heillä itse sairauksiinkin liittyy herkästi mielialaongelmia ja nukahtamisvaikeuksia.

- Usein nukahtamislääkkeiden käytön alussa vaste on jonkun aikaa ihan hyvä. Niihin jää helposti kyllä kiinni ja riippuvaiseksi, ja haitat ilmaantuvat vasta myöhemmin . Ja totta on, että niistä voi olla vaikea päästä eroon, Ylinen toteaa.

Potilaat kokevat , että jos nukahtaminen vaikeutuu, perussairauden kuten sydänsairauden oireet lisääntyvät, tulee hengenahdistusta, rintakipuja ja väsymystä.

- Vaikka tilanne saattaa olla, että osa haitasta tulee lääkkeestä, huomauttaa terveyskeskuslääkäri Ylinen.

Psyyken lääkkeillä voi olla osansa myös esimerkiksi muistin heikentymisessä tai kaatumisissa.

Tutkija ehdottaa tiukkaa linjaa alussa

Lääkäriä auttaisi se, mitä nyt on vähän, eli aikaa perehtyä potilaalle määrättyyn lääkitykseen. Lääkkeitä on usein lisätty listaan monesta paikasta, terveyskeskuksen lisäksi sairaalasta tai yksityislääkäriltä.

Väittelijä, proviisori Maria Rikalalla on pari muuta ehdotusta:

- Olisikin ehkä hyvä miettiä erityisen tarkasti silloin, kun unilääkettä ruvetaan määräämään, että onko se varmasti tarpeen. Ja panostaa sitten siihen, että lääkkeen käyttäjälle tulee varmasti selväksi, että lääke ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön.

Rikala esittää mietittäväksi myös terveyskeskusten ja apteekkien yhteistyötä sinä, että pelisäännöt esimerkiksi unilääkereseptien uusimisessa olisivat selvät.