Eri suksitalleille voitelijana töitä tehnyt Matti Laitamäki sanoo, että hänen havaintonsa mukaan hiihtäjiä on karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia, niitä jotka hoitavat suksensa säännöllisesti ja niitä, jotka huoltavat sukset syksyllä ja ajattelevat, että niillä hiihdetään vappuun asti.

Luistovoitelu on kyllästämistä

Huoltajan kannalta suksi paranee vanhetessaan. Uusia suksia tarvitsee huoltaa useammin kuin vanhoja.

- Mitä enemmän hiihdetty ja huollettu suksi on, niin sitä pidemmälle yhdellä huollolla mennään, tiivistää Matti Laitamäki.

- Periaate on, että grafiittipohjaisia suksia, jotka ovat yleisimpiä, ei pinnoiteta vahalla, vaan kyllästetään, siksi vanhalla suksella voi yhdellä voitelulla hiihtää pitempään kuin uudella.

Pahin virhe luistovoitelua tehdessä on, että vahaa ei poisteta riittävän hyvin voitelun lopuksi. Liika vaha saa luiston tökkimään etenkin vesikelillä.

Sadan kilometrin määräaikaishuolto

Ihan määrättömiin hyvin huolletulla vanhalla suksellakaan ei voi hiihdellä. Hyvillä suksilla hiihtää luistovoitelun puolesta satakunta kilometriä. Jokaiselle lenkille ei siis tarvitse uutta voitelua tehdä. Toki kelit vaihtelevat ja perinteisen tyylin suksessa pitovoitelua joudutaan rustaamaan kelin mukaan.

Pitovoitelun osalta tärkeintä on kelinmukaisen voiteen valinta. Tasaisuus ja tarkkuus on valttia tässäkin, lisää pidon purkista tai liisterituubista.

- Missään tapauksessa voide ei saa jäädä kasoiksi suksen pohjaan, Matti Laitamäki ohjeistaa.

Pikavoiteilla hiihtäjä saa hieman apua, mutta huoltoa sukselle kaivataan kuitenkin. Matti Laitamäki ei pikavoitelille kuitenkaan lämpene. Pikavoiteet ovat liuotinpohjaisia ja ne vähentävät suksen kyllästämiseen perusvoitelussa käytettyä vahaa.