Yksi lähihoitajaksi valmistunut on 44-vuotias Anne Kailasuo. Oulussa sijaitseva Intiön hoivakoti on hänelle ensimmäinen vakituinen työpaikka pariinkymmeneen vuoteen.

- Olen erittäin tyytyväinen, että pääsin lähihoitajakoulutukseen oppisopimuksella, muuten minulla ei olisi ollut taloudellisesti varmaan mahdollisuutta lähteä opiskelemaan. Voi sanoa, että tämä on minun henkilökohtainen lottovoitto.

Oppisopimus vaatii motivaatiota

Anne ja reilut 20 muuta työtöntä pääsivät kolme vuotta sitten alkaneeseen Oulun kaupungin ja TE-toimiston yhteistyönä järjestämään vanhustyön lähihoitajakoulutukseen. Oppiminen tapahtui työtä tekemällä ja siitä maksettiin työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Koulutuksen tuloksena on lähes parikymmentä uutta ammattilaista työvoimapulasta kärsivään vanhustyöhön.

-Täytyy sanoa, ettei tämä kaikkein helpoin opiskelumuoto ole, että siinä täytyy itsellä olla hirveän hyvä motivaatio, koska käyt töissä ja sitten vapaa-ajalla teet tehtävä iltasin ja viikonloppuisin ja aamuisin ennen töihin menoa, että silloin kun oli tenttikausi ja paljon oli tehtäviä niin oli kyllä tunnit kortilla, Anne Kailasuo kertoo.

Elämänkokemus auttaa

Opiskeluryhmän keski-ikä oli neljänkymmenen tienoilla. Nuoria ala ei liiemmin houkuttele. Anne Kailasuolla aiempaa työhistoriaa on muun muassa ravintolatyöstä, siivoamisesta ja sairaala-apulaisena olosta. Vanhustyössä elämänkokemus katsotaan pelkästään hyväksi asiaksi, sillä se auttaa esimerkiksi kuoleman kohtaamisessa. Myös Anne Kailasuolle kuolema on tullut työn kautta tutuksi.

- Olin siinä tilanteessa kun ihminen nukkui pois, niin minulla se kuoleman pelko muuttui, että asenne kuolemaan on muuttunut.