Värttinän voimahahmo Mari Kaasinen ja miehensä Juha Paaso löysivät kotinsa maalta oikeastaan sattuman kauppaa.

- Vahingossa vapailta markkinoilta, netin kautta. Puolivitsillä tultiin katsomaan ohikulkumatkalla ja se oli yhden näytön jälkeen menoa. Sen melkein jo portilla tiesi, että tästä voisi meille koti tulla ja tuli myös, saman viikon aikana, kertoo Juha.

Talo on rakennettu yli sata vuotta sitten silloisen Oitin tiilitehtaan johtajan Oscar Forsströmin kartanoksi ja toimi siinä käytössä monta vuosikymmentä. Omistajanvaihdoksia on ollut sittemmin kymmenkunta.

- Remontoiminen menee kausittain, iskee inspiraatio ja sitten rysäytetään jokin huone kuntoon ja sitten pitää yleensä puolisen vuotta hengähtää ja miettiä, mitä seuraavaksi, hän naurahtaa.

Vanhaa kunnioittavaa jälkeä ei synny hosuen

20 neliön kokoisen salin laitto oli vuoden projekti, muun muassa lattia oli auki maita myöten ja sai uudet eristeet.

- On tässä ollut ideologiaakin takana, ei varsinaista entisöimistä mutta vuosikymmenten aikana tehtyjen remonttien jälkeen koetetaan palauttaa tätä alkuperäiseen asuun, tekemättä tästä kuitenkaan museota. Tapetteja ei haeta lähimmästä rautakaupasta, esimerkiksi, kertoo "remonttireiska" Juha.

Kun puu alkaa pikkuhiljaa totella ja jälki on sellaista kuin toivoisi, niin onhan se mielettömän palkitsevaa.

- Juha Paaso

Salin suuri, valkoinen kaakeliuuni näyttää siltä kuin olisi ollut talossa aina.

- Täällä on ollut alunperin tulisijoja enemmänkin, mutta ne oli kaikki purettu. Uunin kaakelit ovat vanhat, Turusta ostetut, ehkä noin satavuotiaat ja uuni on uudelleen muurattu tänne, hän sanoo.

Vanha talo vie kaiken käytettävissä olevan ajan ja rahan, mutta kunnostusurakka palkitsee tekijänsä.

- Kun puu alkaa pikkuhiljaa totella ja jälki on sellaista kuin toivoisi, niin onhan se mielettömän palkitsevaa.

Ruuhkavuosista selviää verkostoitumalla

Värttinä täyttää ensi vuonna 30 vuotta ja luvassa onkin kiireisempi keikkavuosi, kertoo Mari Kaasinen.

- Keikat vievät välillä pitkäksi aikaa pois kotoa. Siinä on joutunutkin verkostoitumaan täällä. Välillä kävi Oitista mummoja ja vaareja hoitamassa lapsia, ja onneksi on mahtava päiväkoti ja Juhan vanhemmat Hämeenlinnassa.

- Normaali arki on sitä, että Juha on töissä päivät ja minä opetan musiikkia illat. Lapset ovat päiväkodissa tai kotona, ja aika mahtavasti tämä on pyörähtänyt kuitenkin kohdalleen, Mari kertoo.

Juhan mukaan ratkaisuja tehdään lasten ehdoilla.

- Ei työt saa mennä kaiken edelle, tehdään se mikä on mahdollista ja muusta kieltäydytään.

Asioilla on tapana järjestyä -asenne auttaa

Kuuden vuoden maalaiselämän vaikutukset näkyvät silti kiireen vähenemisenä ruuhkavuosista huolimatta.

Ehkä täytyy välillä olla boheemi, ei tarvitse suorittaa.

- Mari Kaasinen

- Helsingissä tarttui kiire, oli aina kiire kun lähti kodin ovesta ulos. Semmoinen on täällä helpottanut, ja se on ihanaa, koska se kiire oli aika stressaavaa. Minusta on siinä suhteessa tullut hämäläinen ja olen aika ylypee siitä, Mari tokaisee.

Kesä on keikkatyöläisen kiireisintä aikaa, ja välillä Marilla "takaraivossa painaa kun kukkapenkit repsottaa", mutta tässäkin täytyy olla itselleen armollinen, hän sanoo.

- Ehkä täytyy välillä olla boheemi, ei tarvitse suorittaa. Ottaa rennommin vaan, asiat aina lutviutuu: vaikka elämä on kiireistä, niin silti ne lutviutuu.